Korkeelta ja kovaa - Topi & Pessi

Better than succeeding little by little is failing at one go

2012-03-17T12:21:00.007+02:00

Eiliset tokot, ei mennyt ihan putkeen ei. Tai rehellisesti sanottuna, meni ihan totaalisen pieleen.

Aluksi piski oli ihan kivan oloinen, nyt se on oppinut vain olemaan tuolla. Tehtiin yksi surkea nouto (pyöritteli kapulaa palautuksessa ja piti ääntä), sen jälkeen yritettiin treenailla vain kapulan pitoa. Otus ei ollut yhtään työmoodissa, joskaan se ei tuntunut olevan millään tasolla kiinnostunut ympäristöstään, niin ei sitä kiinnostanut kapula yhtään sen enempää. Siis kapula, jonka kanssa meillä on sääntönä että siihen tartutaan heti kun se ilmestyy näkyviin. No ei, Possukka istui ja tuijotti ja näytti siltä ettei nyt ihan tajua. Normaalisti se kuitenkin aina yrittää parhaansa. Ja joka kerta kun joku jossain muualla heitti kapulan, tyyppi veti korvat luimuun ja näytti ahdistuneelta (ja tuollahan ei ole mikään betonipohja vaan pehmeä kivituhka, eikä Pessi edes ole ääniarka).

Ei tuo vielä mitään, mutta sitten tehtiin vauhtiluoksareita. Hihkuva ohjaaja ja hallin päästä päähän juokseva koira oli Pessille ihan liikaa, sillä petti kontrolli täysin, koko koira hajosi ja alkoi huutaa ja sätkiä (kouluttaja kysyi että miten se agilityssä, harrastatteko agilityä? Ei harrasteta enää, miksiköhän). Tässä vaiheessa olisi varmaan pitänyt todeta että ciao, me lähdetään nyt kotiin murjottamaan. Siitä kun on aina niin kovasti hyötyä. Oman luoksarinsa Possukka teki oikein hienosti ja kouluttaja kommentoi että hyvin se palautuu ja laskee vireen heti kun tilanne on sellainen että tyyppi pysyy taas kasassa. Jollain tasolla joo, mutta oli koko lopputreeni ihan toivoton, äänteli joka mahdollisessa tilanteessa ja vilkuili seuraamisessa.

Pitäisi varmaan vähitellen alkaa hyväksyä, ettei Pessistä ole harrastuskoiraksi tai sitten minä vain olen ihan surkea kouluttaja. Olisi edes ihan kunnolla surkea, olisi paljon helpompi lyödä hanskat tiskiin ja antaa olla, mutta kun tyyppi on toimiessaan ihan huippu treenikaveri, tykkää tekemisestä ja on vielä älyttömän taitavakin. Juuri sellainen kuin pitääkin, se ei vaan toimi ihan joka tilanteessa ja valitettavasti ne tilanteet on juuri ne joissa pitäisi toimia että harrastaminen olisi jotain muuutakin kuin pääasiassa yksikseen treenailua.
Onhan se toki edistynytkin, mutta kun tekeminen on sitä että me vuositolkulla kierretään kaikissa kissanristiäisissä treenaamassa juttuja, jotka on ihan alta sen tason mitä pystyttäisiin muualla tekemään, kun suurena saavutuksena voi pitää sitä että eläin on rento ja keskittyy ja kun se silti hetkessä taantuu tuolle tasolle, niin alkaa olla vähitellen suht turhauttavaa.

Sitäkin olen miettinyt, että onko edes reilua viedä koiraa jatkuvasti tilanteisiin, jotka ovat sille hankalia vaikka se kuinka rakastaakin treeneihin lähtemistä. Agilityäkin ollaan tehty sen kanssa harvemmin, koska tyyppi vetää siitä niin kovat kierrokset. Toisaalta arjessa Pessi on suht rento ja stressaamaton eläin ja kaikenlaisen treenaamisen myötä se on alkanut pysyä rauhallisena koirien ohituksissakin, mikä on kuitenkin niitä tilanteita arjessa, jotka antavat sille aihetta jännittämiseen. Jollain tasolla voi kai yrittää lohduttautua sillä että tuo on halli, ulkona se ei reagoi mihinkään yhtään noin voimakkaasti, ei meidän enää ikinä tarvitse mennä halliin häiriköitymään jos siltä tuntuu.

Illalla kuitenkin pitkästä aikaa omatoimirataa hallilla, mukaan lähtee kaikki kolme, parasta :). Ennuste: Topi ei osaa keppejä, Pessi on supertaitava, minä en osaa ohjata ja Niksulle pitäisi vielä keksiä jotain vähän helpompaa treenattavaa, koska piti taas valita aika hankala rata se vielä menee että koira osaa vaikka minä en, mutta jos kumpikaan ei osaa, se on jo aika säälittävää.

I am what I am and, you know, I'm a very lucky guy

2012-03-12T17:48:00.001+02:00

Nyt olisi muuten videolla parit Niksun puomin tömpstömpstömps-2on2offit ja A:n luck or no luck-kontaktit (lyhenee myös tyylikkäästi LONL!). Pitää vielä kokeilla onnea etupalkan ja muutaman esteen kiitoradan kanssa.

Legend tells of a legendary warrior whose kung fu skills were the stuff of legend.

2012-03-10T12:08:00.003+02:00

Jalkoja maassa 1/16.

Eilen oltiin taas kennelpiirin tokossa Pessin kanssa, vaikkei oikeastaan yhtään huvittanut mennä, oltiin alkuviikosta Outin kanssa jääkävelyllä ja tyyppi sikaili taas niin perusteellisesti (häipyi pörhistelemään jollekin spanielille) että lähinnä teki mieli sulkea se johonkin kaappiin. Olin koko viikon sen verran pottuuntunut kyseiseen eläimeen ettei treenattu yhtään mitään. Tokoihin lähdettiin ihan puhtaasta velvollisuudentunnosta ja Possukka oli oikeastaan ihan tosi hyvä! Ennen kaikkea se oli tosi rauhallinen ja fiksu, siis seisoi ja odotteli hallissa pitkiä aikoja ilman että mikään ruumiinosa heilui jatkuvasti johonkin suuntaan, siis ihan paikoillaan, aivan vapaaehtoisesti.

Tehtiin aika paljon kaikkea: luoksepäästävyys (meni kouluttajaa vastaan, menköön), paikallamakuu ("hyvin se pysyy, vaikka näyttääkin siltä kuin olisi lähdössä lentoon!" No eipäs, tämä oli oikein rauhallinen paikallamakuu), paikallaistumista (Pessi näytti ihan sarvipöllöltä, siis tällaiselta), kaukoja lyhyeltä matkalta (kaikki vaihdot ihan tosi hienoja, ei steppaillut seisomisissakaan yhtään) ja loppuun kerran hyppy (Pessi hyppäsi kolme kertaa yhdellä käskyllä :P).

Tykkään kyllä kovasti tuosta ryhmästä,treenit on ollut tosi hyödyllisiä, on kiva kun joku ulkopuolinen vähän katsoo ja ollaan saatu oikein kivoja vinkkejä. Tunti on tosi pitkä aika, mutta sen saa jaksotettua tosi kätevästi. Possukka oli muuten tolpassakin tosi kivasti, ei häärännyt mitään ja laski kerran jopa pään maahan. Tosi apaattinen otus.

Täydentelin muuten piskien esittelysivujakin :)

You're gonna need a bigger boat

2012-03-04T23:05:00.005+02:00

Onnistuneiden treenien ABC - jätä videointikamera kotiin!

Käytiin shelttisten kanssa äkkiä hallilla. Niksun kanssa puomia, oli ihan älyttömän hieno! Tähän astihan tekemistä on ollut sen kanssa siinä että a) keskiosalla ei ravata b) aloituksessa ei tehdä niin kuin alkeis-Pessi eli juosta kieli poskella aivosolu kallonseinämiin kolisten puomin ohi. Niks on selvästikin mietiskellyt asioita tauon aikana ja päättänyt tehdä ihan hirveän hienoja puomeja! Sivuetäisyyttä kestää hallin leveyden verran, taaksejäämistä ei juurikaan mutta se on sitten vaan voi voi. Tylsä asenne, mutta lainakoiran kanssa pitää vähän priorisoida, ihan kaikkea ei ehdi treenata...

Ralliteltiin siis puomia ja paria hyppyä edestakaisin, haki hypytkin ihan älyttömän hienosti, vaikka se ei vieläkään tykkää niistoista tai kovin ennakoiduista valsseista, meidän pieni derrettläinen. Naksuteltiin myös renkaan alkeita, hyvin meni, vaikka voi olla että sitä pitää treenata vielä joskus uudestaankin :D

Possukka teki myös puomia, oli hieno, sitten sain nerokkaan idean kokeilla muutaman hypyn pyörittelyjä lattialla istuen. Possu teki hienosti, vaikka näyttikin siltä että "pälli, tää mitään agilityä ole!". Samaa mieltä, koiran perässä sinkoilu on paljon kivempaa.

Tällä viikolla onkin vähän isompi kokoonpano, neljä koiraa on kyllä oikeasti aika paljon...

PS. kyllä muuten harmittaa ettei omista mitään laajakulmaobjektiivia. Noista saisi niin paljon luonnollisemman ryhmäkuvan silloin kun ne yrittävät kaikki tunkea aamulla naamalle.

I've been here before and will come again

2012-03-03T20:09:00.006+02:00

Agilityä ei olla treenattu ihan liian pitkään aikaan, tokoa ollaan tehty ja minä olen purkanut harrastamisintoa miekkailuun (ihan törkeän siistiä!).

Perjantaina käytiin hommaamassa vähän parannusta agilityn puutteeseen, kävin ensin hakemassa avaimen hallille, siitä kokeenomaiseen koetreeniin (jota ei tehty kovin kokeenomaisesti) Ojankoon Vuokkoset-areenalle (heh, milloin tuo lakkaa olemasta huvittava?), sieltä aseenkantajaksi, autonkuljettajaksi ja seuraneidiksi Flamman mittaukseen Purinalle (pieleen meni:/) ja sitten Nikitaa hakemaan.

Meidän kokeenomainen treeni meni kai ihan hyvin, muttei siitä mitenkään hyvä mieli jäänyt. Kehään pääsyään odottaville koirakoille oli taas ihan onnettoman vähän tilaa ja Pessi ei millään malttanut pysyä nahoissaan, jouduttiin sen verran moneen zeniläisyysharjoitukseenkin että ennen kehään menoa ketutti ja pahasti - arvoin lähinnä että tehdäänkö yksi liike vai mennäänkö ollenkaan. Jos olisi ihan hirveän ohjaajapehmeä eläin niin jälkimmäinen olisi ollut ihan hyvä ratkaisu, mutta kun on tuollainen absurdi epäsosiaalinen häiriömurmeli, todettiin vaan että if you're going through hell, keep going. Minullahan on täällä tällä hetkellä kolme koiraa, ja niistä Topi ja Niksu (ja myös Esi-Isä hoidossa ollessaan) halkeavat riemusta kun aamulla herään, Possukka ei useimmiten vaivaudu edes tervehtimään. Olen aina välillä puolisen tuntia hereillä näkemättä vilaustakaan koko tyypistä. Se nyt vaan on sellainen. Tosi kiva otus, mutta sosiaalisesti vähän ihmetyyppi. Tai sitten minä olen vaan tottunut tuollaisiin kummallisiin perskärpäsiin.

Mentiin kehään, tehtiin kaikki liikkeet ja näytti kuulemma oikein hyvältä, minä en tiedä kun en sitten loppujen lopuksi antanut edes kameraa viralliselle videointihenkilölle (joka on muuten ihan tosi hyvä idea, näitä agikisoihinkin!). Teki siis hyvin, muttei vaikuttanut mitenkään rentoutuneelta, vähän sellaista väkisin vääntämistä. Tylsää, olin ajatellut että toko voisi olla meille sopiva laji, mutta ei sitten, ainakaan halleissa.

Tänään tehtiin uusi kierros, sisältäen käynnin hallilla liito-oravoimassa, jo kiinni menneellä koiranruokakaupalla, Borderterrierikerhon 30-vuotisjuhlilla, irtokarkkiostoksilla ja parissa muussa oleellisessa paikassa. Kotiinviemisinä pari agivideota, taas yksi koira lisää ja niitä irtokarkkeja. Sekä tuttuun tapaan puolet hallin pohjamateriaalista.

Siispä oravointia, Pessi oli söpö, as always, minä heiluin, as always, Niks on kehittynyt kovasti! Vaikka kyllä sen kanssa tekemistä riittää edelleen estehakuisuuden kanssa, se asettaa rasittavia paineita ohjata tasaisesti, siis jotain rajaa nyt sentään :D! Saa nähdä miten seuraavalla kerralla, yleensä treeniloman ekoissa treeneissä on vähän hakemista. Irrallisille esteille se irtoaa ihan superisti, mutta sitten kun joku heiluu siinä vieressä... Niki kuulemma näyttää pieneltä pingviiniltä <3

I used to comb my hair back and do stupid stuff

2012-02-26T22:04:00.001+02:00

Topin uusi tukka! Sopii Topin persoonaan paljon paremmin kuin entinen mörrimöykkymalli. Seuraavaksi Topi ostaa katu-uskottavan niittipannan ja liittyy mootoripyöräjengiin.

Pessin kanssa käytiin perjantaina hallitokoissa, tyyppi oli hieno. Seuraaminen tosi upeaa, jäävissä ei taaskaan kuunnellut seisomiskäskyä vaan laittoi välillä automaattiohjauksen päälle ja meni tietysti maahan tai istumaan, ääh. Noin käy aina kun aivosolu pyörittelee liian montaa asiaa yhtä aikaa. Maahanmenot ja istumiset hienoja. Luoksarin perusasennossa vähän hakemista, kouluttajakin sanoi että taitaa tyyppiä vähän jänskättää.

Tänään tehtiin kolmen liikkeen koetreeni, taskussa iltaruoka. Seuraaminen upea, luoksari upea, se saakelin seisominen taas maahanmenona. Täytyy varmaan alkaa kasata sitä ihan uudestaan, kun se sujuu vain silloin kun treenataan seisomista erikseen ja tämä neropatti valitsi ensi perjantain koetreenin liikkeiksi seuraamisen, luoksarin, seisomisen ja hypyn. Varma tapa treenata nuo liikkeet kuntoon. Niinhän sitä luulisi. Kun edes olisi joku hyppy jolla treenata.

Read the directions, and directly you will be directed in the right direction

2012-02-20T17:49:00.003+02:00

Koko viikonlopun oli tarkoituksena käydä tekemässä ruutua, mutta joka paikassa oli lunta polveen asti. Lopulta valittiin tänään päivällä ruudunmentävä kävelytie, ainakaan oikeasta suunnasta voi tulla epäselvyyttä :D!
Matkaa 45 askelta.

Itsekurini on samurai-luokkaa

2012-02-18T01:17:00.006+02:00

Päästiin häiriköimään kennelpiirin tokoryhmään (se on hallissa, parasta!) ja ~~tänään~~ eilen oli ekat treenit. Piti mennä paikalle ajoissa että Pessi ehtii vähän puuhailla omiaan ennen treenejä, mutta tulikin kiire, ei kiire treeneihin vaan kiire puuhailemaan ja ulkoilemaan ja purkamaan vähän ylimääräistä virtaa. Siinä sitten kirosin lupaavaa alkua verenpaineen noustessa kasvavalla vauhdilla. Zeniläisyysharjoitus nro1: ei mitään turhaa stressiä mistään turhasta, silloin ainakin menee pieleen ja pieleen meneviin treeneihinhän ei missään nimessa kannata mennä. Pessin kanssa treenatessa kun pitää olla itse buddha ja vähän spartalainenkin. Ei käännytty kotiinpäin vaan suhtauduttiin asiaan ihan stoalaisen tyynesti. Paikalla varttia ennen treenien alkua, bra.

Kierrettiin pikakierros hallin ympäri ja tultiin oven lähettyville roikkumaan, Pössykkä bongasi paikallaolevat koirat yksi kerrallaan, oikein näki kun aivosolu kävi kuumana. Aha, täällä on tällasia tyyppejä. Aha, pitää siis olla fiksusti. Aivosolu päätyi tarjoamaan rentoa ja rauhallista maahanmenoa, toisin sanoen hännänpään ratanopeus olisi saanut parhaat sentrifugitkin kateudesta vihreiksi ja loppu koira pyöri ja hytkyi sekin. Mutta ihan hyvä yritys.
Hallissa se sitten aloitti perusasennossa sellaisen rasittavan Pessi ei millään pysy nahoissaan eikä tiedä miten päin olisi-kitinän. Saatiin viereen koira joka piti jatkuvasti jotain ääntä sellaisella intensiteetillä että jäätiin ihan toiseksi. Lottovoitto. Zeniläisyysharjoitus nro2.

Sain opossumieläimen rauhoittumaan ja paikallamakuuseen käskettäessä rentoutuikin. Tän Pessi tietää. Meidän tokoissa on ehdottomasti eniten tekemistä näiden virehommien kanssa. Edelleen.
Sivullamöllöttämiseen pitäisi treenata tuollainen samanlainen "tässä ollaan maailman tappiin ja keskitytään"-tyyppinen fiilis niin kuin paikallamakuussa on, kun nyt sivullaolo on vähän tuollainen levoton mitä Pessi voisi tehdä, tehdään jo, superia parasta ihan siistiä! Pessi kokeilee vaikka tätä. Ai ei. No tätä. Tai tätä. Ja tätä ja tätä ja tätä. Eikä vika ole niinkään että se tarjoaisi juttuja, vaan se levottomuus. Koko ajan pitää hytkyä ja korjata asentoa. Jos vaikka tehtäisi jotain. Eikä tarvitse edes miettiä miksi se tekee tuota, koska me laiminlyödään kaikki tylsät "seistään (minä seison, koira istuu...) perusasennossa kolme minuuttia"-treenit ja seisoskellaan perusasennossa vain tuollaisissa tilanteissa, eli koira on valmiiksi töttöröö ja sitten pitäisi vielä osata sellaista mitä ei olla treenattu. Not good. Tätä pitää oikeasti treenata. Kentälle seisoskelemaan. Se on vaan ihan maailman tylsintä heti.... niin minkä jälkeen? Ihan oikeasti maailman tylsintä. Kun voisi tehdäkin jotain!

Mutta paikallamakuusta eteenpäin eli suurimman osan treeneistä oli ihan tosi hyvä (ja silti, kuten aina, sille annetaan vähiten palstatilaa, klik. Pitäisi varmaan täydentää tuonne sivulaatikkoon valitusblogin titteli)! Rento, ei yhtään paineistunut ja keskittyi kunnolla ilman että sähläsi mitään turhaa. Teki kaikki hommat tosi tarkasti ja nopeasti. Ihan paras.

Hei karva, mitä kuuluu

2012-02-15T21:43:00.001+02:00

Pessin viimekesäinen turkki sai oikeastaan ihan yllättävän vähän mitään negatiivista kommenttia - koko kesän aikana vain kerran. Juttu alkoi tuttuun tapaan:
"Onko toi sellanen australianpaimenkoira?"
"Ai jaa. No sitte se on varmaan pentu."
"Ajeltu...? Mutta... mutta eihän niin voi tehdä!" Tyyppi mutisee jotain siitä kuuluisasta viilentävästä turkista, tuijottaa vielä lisää ja jatkaa silminnähden kauhistuneena: "Nythän koko turkki on aivan pilalla!"

Don't worry - se kasvaa takaisin.

Kesäkuu 2011

Heinäkuu 2011

Molemmat elokuulta

Lokakuu

Helmikuu

Tuosta välistä puuttuu ihan harmillisen paljon kuvia, tietokoneen puutteen takia en kuvannut marras-joulukuussa juuri mitään ja nekin vähät kuvat ovat muualla. Ja juu, eihän helmikuun turkki ole sama kuin kesäkuussa, mutta kesäkuun kuvassa Pessillä onkin enemmän karvaa kuin ikinä, nykyinen on paljon tyypillisempi sille. Ja laatu on ihan yhtä hyvä kuin aina ennenkin - kiiltävä ja säänpitävä.

Alkuviikosta ei ehditty tehdä juuri mitään koulujuttujen takia. Topi on siis tylsistynyt ja Pessille on pitänyt huomautella hihnassasinkoiluyrityksistä. Tänään päivän ruoka tarjoiltiin Pessille parin minuutin piilopaikallamakuusta ja Topsukka pääsi harjoittelemaan etutassut törpön päällä pyörimistä. Kun Topi-rukka ei ole vieläkään ihan sisäistänyt sitä.

A well-spent day brings happy sleep

2012-02-12T13:57:00.005+02:00

Pikainen Pessin tokotreeniraportti: meidän piti treenata nyt ruutua, ei olla treenattu ruutua koska se vie niin paljon tilaa ja joka paikassa tuntuu olevan liikaa lunta... Ollaan siis tehty tunnaria (jonka sai taas opettaa melkein alusta, kun tyyppi oli ehtinyt unohtaa koko jutun ja rohmusi näppärästi lähimmät neljä kapulaa suuhunsa). Nyt toimii sisällä ja kotipihalla, ollaan otettu melkein joka päivä kaksi tai kolme toistoa ja valinnut aina oikean. Sitten ollaan treenailtu kaukokäskyjä, tutulla pihatiellä toimii 15 metristä ja on muuten ihan älyttömän hyvät! Vieraalla tiellä (siis sillä mitä kävellään joka päivä ainakin kerran...) toimii tuttuun tapaan ehkä metristä, treenattava siis lisää vieraissa paikoissa. Noissa näkyy niin hyvin se ero milloin tyyppi on riittävän itsevarma ja milloin ei, heti kun on vieraampi paikka niin pitää töpöttää askel sinne tai tänne, tutussa paikassa menee ihan hissinä kaikki vaihdot, varmasti ja reippaasti eikä varmasti liiku askeltakaan mihinkään.

Se siitä, oikeastaan postauksen tarkoitus oli esitellä shetlantilaisen poskihampaita:

Sillä on juostessa aina sama riemuidioottii-ilme, joka lisäksi vielä vaihtelee samalla tavalla laukan eri vaiheissa :D. Tykkäisiköhän se juosta vieheen perässä?

Temppuja ei olla treenailtu pitkään aikaan, pitäisi keksiä jotain uusia. Pessille jotain vaikeampaa ja Topille jotain ei niin vaikeaa. Kaikki omituiset ideat otetaan vastaan ja toteutetaan mahdollisuuksien rajoissa :D!

When it snows, you have two choices - shovel or make snow angels

2012-02-04T22:52:00.008+02:00

Oli vähän syvää :)

Hömppä täyttää tänään jo 3 vuotta! Juhlan kunniaksi ollaan ulkoiltu kunnolla parin päivän edestä (eikä edes nenä tippunut!), päivänsankari on nuoleskellut ihmisten korvia ja syönyt shetlantilaisen lempparia, lohta :)

Siistin vähän ulkoasua, kun otsikkokuva näköjään oli tarkka vain omalla koneellani ja joka paikka oli täynnä erikokoisia ja eri värisiä kuvia joilla ei oikeastaan ollut mitään tarkoitusta. Fonttienkin määrän karsin kolmeen! Tulikohan jo liian siisti...?

All I want to do is speed

2012-02-02T18:41:00.005+02:00

Alkuviikon treenit, ja edelliseen postaukseen viitaten - päästiin ekalla yrityksellä kolmannelle esteelle :D!

Senkin jälkeen oli vähän hektistä, unohdin radan useamman kerran (vaikka olin opetellut sen jo kotona hyvissä ajoin, se oli vaan jotenkin erilainen kolmiulotteisena!), pari kertaa vaan ei meinannut millään saada hommaa pysymään kasassa mikä on yleensä hyvä syy lopettaa ohjaaminen kokonaan jolloin varmasti tulee virhe, mutta olipahan vaan tosi kivaa! Possukka oli super, hitsit että sitä on mukava ohjata! Videolla ne pätkät joissa päästiin puhtaasti vähän useampi este :). Kamera pätkäsee kaikkien alusta aina vähän, mokomakin hidas.

Tuota yhtä kohtaa ei saatu oikein menemään, Topi-ohjaajana en edes tullut ajatelleeksi kuin vasta myöhemmin, että paitsi ettei siinä mitenkään ehdi vaihtaa puolta (persjättö myöhästyi, puhumattakaan tuosta irvokkaasta valssiyritelmästä), siinä ei myöskään välttämättä tarvitse vaihtaa puolta... Meidän agitreenit on kyllä ihan parhaita, ensin tehdään jotain, sitten kahden hengen voimin pohditaan että hupsista, ei noin, saadaan joku kuningasidea, toteutetaan ja todetaan että näin ei nyt ainakaan!

Muutenkin heilun ihan omituisesti, haluan joihinkin kivoihin treeneihin oppimaan jotakin… Pessin kanssa olen vielä jotenkin ihan erityisen tahma, ei näin.

Mutta hahaa, saksalaiset onnistuivat! Saksalainen on sellainen ohjaus, että aina rataantutustumisessa katson, että tässä saksalainen olisi tosi kiva, vaan eihän me sitä osata ei, hui kamala, no tehdään joku huono valssi. Ei, tästä lähtien kun saksalainen olisi kiva, se myös on kiva ja me myös tehdään siihen saksalainen, nih!

Vision without action is a daydream. Action without vision is a nightmare.

2012-01-31T16:35:00.008+02:00

Elohopeapylväs lähestyy uhkaavasti -20:ä, eli nyt on tuttuun tapaan sopiva hetki innostua tokoilusta!

Eilen siis hurjan reippaat onhan siellä jo melkein kymmenen pakkasastetta-tokot koulun pihalla. Pessi teki kokeenomaisesti kaksi liikettä, ensin seuraaminen liikkeenohjattuna. Tyyppi vilkuili säännöllisesti kentän laidoille ja mietin jo että mikä sitä NYT häiritsee, juttu selvisi lopussa kun vapautin: Pössykkä ryntäsi kuola roiskuen lähimmän lumikökkäreen luokse ja näytti syvästi pettyneeltä kun se olikin vain joku lumikökkäre, hassuin! Sehän oli siis nähnyt kun kaivoin repusta päivän jauhelihasisäelinmössöpurkin, muttei nähnyt sitä kun laitoin sen taskuun ja oletti ilmeisesti että palkka odottaa jossakin (silloinhan kuuluu aina vilkuilla ja haahuilla ja muutenkin olla tyhmä.) Se luottaa selvästi aika paljon maagisiin kykyihini lennätellä jauhelihasisäelinmössöpurkkeja ajatuksen voimalla paikasta toiseen...

Jätettiin kökkäre rauhaan ja siirryttiin luoksariin, tässä vaiheessa joku fifi keskeytti meidän kokeenomaisen kahden liikkeen palkattoman treenin ilmestymällä yhtäkkiä kentän reunalle, ja yhtäkkiä ilmestyvät fifithän ovat kaikkein pahimpia fifejä. Piti siis käydä palkkaamassa, kun Possukka oli hyvä eikä korvaansa lotkauttanut mokomasta yhtäkkisestä fifistä. Fifi häipyi ja palattiin luoksariin, vauhti super, pysäytys super, kymmenen metrin liuku ei niin super :D. Pessi ei oikeasti osaa (tai halua) yhtään arvioida liikkumistaan tuolla liukkaalla lumella, lenkilläkin luoksetuloissa se juoksee täysiä kunnes on kohdalla ja alkaa vasta sitten jarruttaa ja vaihtoehtoisesti liukuu viisi metriä selän taakse tai sitten törmää täysillä. Tai sitten se vaan tykkää liukumisesta.
Loppuun naksuteltiin vielä parit ruudut Claudian törpöillä, vähän pihalla mutta ei se mitään! Kerran meinasi lähteä ihan väärään suuntaan, oltiin edellisenä päivänä tehty ruutua niin että ruutu oli kentän toisessa nurkassa. Niin miksiköhän sitä ruutua kehotetaan siirtelemään välillä aina samankin treenin aikana :D?

Olen yleensä aika huono kirjoittelemaan mitään kovin syvällisiä treenipohdintoja/kuulumisia. Silti se ei varsinaisesti tarkoita että mennään kentälle heilumaan etukäteen miettimättä ja tullaan kentältä heilumasta jälkikäteen miettimättä, nope. Enemminkin siinä vaiheessa kun voisin jotain kirjoittaa koneelle, on edelliset jo jälkikäteen mietitty ja tulevat niin etukäteen mietitty etten saa enää mitään irti siitä että kirjoittelisin niitä johonkin (ja tämän blogin tarkoitushan ei ole viihdyttää lukijoita, tämän blogin tarkoitus on viihdyttää minua :D). Siis sen sijaan että treenikuulumiset olivat tallella blogissa tai muualla, ne ovat iloisessa sekamelskassa päässä, aina mukana! Tietysti niihin on vaikeampi palata jälkikäteen, mutta en minä varsinaisesti vanhoja blogijuttujakaan lueskele. Vaikka ehkä pitäisi, niih, voisi naureskella olemattomaan partaansa että heh heh miten ollaan oltu tumpeloita. Ja ovathan nämä fifijutut sitä paitsi aika informatiivisia!

Sen sijaan nyt ajattelin tehdä listan. Tokoliikelistoja en yleensä jaksa lukea ja vielä vähemmän kirjoittaa (muualle kuin pään sisään, selkeitä ja hyvin järjestäytyneitä listoja!), mutta joku raja kaikella sekamelskallakin, nyt tulee hyvin järjestäytynyt ja huippuhyödyllinen kirjallinen lista, jonka kehystän seinälle, teippaan maitotölkkiin ja kirjailen tyynyliinaani.
Alokkaan ja avoimen liikkeet eivät listoja kaipaa, meidän tokotreenit ovat kelluneet jo jonkin aikaa henkisessä voittajaluokassa kaiken häiriösäätämisen ohella.

(Nyt on hyvä googlettaa; mitä ihmettä siihen voittajaan edes kuului!?)
No niin, thö Lista:

Paikallamakuu 4min:
Joo, kaikki paikallamakuut kuuluu samaan kategoriaan - ollaan treenattu ihan tosi paljon, ei silti tiedetä mitä osataan eikä voida treenata kovissa pakkasissa ulkona. Eikä sisälläkään, olisi ihan turhaa pelleilyä kuvitella että joku sisäpaikallamakuu kotona vastaisi kunnon paikallamakuun kolmaskymmenesviidesosaakaan. Joo, kyllä se kotona osaa, vaikka 15 min.

Seuraaminen
Kestoa lisättävä ilman että laatu kärsii (koska löysä seuraaminen on ärsyttävää), häiriöitä.

Liikkeestä istuminen
Aika jees.

Luoksetulo
Ylläpitoa... Pilkotaan ja kasataan, pilkotaan ja kasataan, pilkotaan ja...

Ruutu
osataan: lyhyeltä matkalta
ei osata: pitkältä matkalta
treenataan: matkaa
Simple?

Hyppynouto
osataan: silloin kerran osattiin ihan hyvin
ei osata: no kun osattiin!
treenataan: kai sitä voisi...
Ollaan kai treenattu kerran, silloin toimi. Ja ollaanhan me tehty kapula-agilityä ja kapulapuussakiipeilyä ja ja...

Metsku
No kun se on ällö! Toistoja toistoja toistoja, niin koirakaan ei ehkä näytä ihan niin sitruunan nielaisseelta noudossa, se on aina tylsää se. Toisin sanoen menee, muttei riemuidioottivirneellä.

Tunnari
osataan: sisällä
ei osata: ulkona
siirretään ulos!

Kaukot
Matkaa! Piski rau-hal-li-se-na, lisätään matkaa ja häiriöitä jne.

Siinäpä vasta superanalyyttinen lista. No ei, tokolistat ei ole ihan meidän juttu, need I say more? Tunnarin ja ruudun voisi ottaa nyt kunnolla treenattavaksi, metskulla voidaan leikkiä sisällä, seuraamista voidaan hinkuttaa koko ajan ja noiden jälkeen voidaankin sitten ryhtyä vaikka kaivelemaan tryffeleitä. Tai opettaa merkki.

Hoo, tänään onkin vuorossa vielä yöagilityä, löytyi oikein mukavan oloinen rata, jonka kanssa aika kulunee oikein hienosti. Veikkauksia, kuinka monennelle esteelle me päästään Pessin kanssa ekalla yrittämällä :D?!

Give me the splendid silent sun

2012-01-28T23:49:00.004+02:00

Tällä koneella ei ole muuten mitään kunnon kuvankäsittelyohjelmaa, joten en saanut noita paria ihme heijastusta poistettua. Etsi viisi virhettä tai jotain.

Eilisillan rata, olipas kivaa! Nyt on taas kunnon innostus päällä, pakko päästä tekemään kaikkia kivoja ratoja, minulla on niistä jo listakin valmiina. Alun valssit on joo kaikki myöhässä, jäähkälenkillä vasta tajusin, että Pessi olisi varmaan mennyt ihan siivekettä nuollen kun olisi tehnyt vähän vekkiä ennen kakkosta ja käskyttänyt koottuun hyppyyn. Nyt mentiin sitten vähän vähemmän siivekettä nuollen :P. Pessihän kääntyy ihan tosi nätisti, paitsi valssilla. Ja silloinkaan vika ei taida olla Pessissä... Ja välistävetoja pitäisi treenata, koska en vaan osaa! Joku saisi tulla opettamaan minulle välistävedot ihan kädestä pitäen.

Ja laulan pappadaduda pa duda dapa

2012-01-20T17:40:00.003+02:00

Meillä onkin ollut vaan ihan supertreenejä!
No heti piti tänään mennä munaamaan... Niin, MIKSIKÖHÄN Possukka ei yleensä odota vuoroaan hallissa vaan autossa? Muistui heti kummasti mieleen, se karjui itselleen ihan älyttömät kierrokset ja enää Possukka ei varmasti tule halliin kun vain ja ainoastaan treenaamaan, sitten ulos!

Viime viikolla ollaan käyty Possun ja pikkutyypin kanssa hallilla oikein ahkerasti, pikkutyyppi on treenannut a) takaakiertoja b) takaaleikkausta sekä pientä rataa ja ollut ihan super :) Toisella on vaan niin kivaa!

Pössykkä on keskittynyt tokoon (heh, Pössykkä on siis keskittynyt). Ollaan tehty pitkästä aikaa ruutua, koska sen jälkeen kun keksin hienon menetelmän ruudun opettamiseen nro miljoonan, niin itse menetelmän opettaminen olisi vaatinut treeniä eikä me nyt sellaisia saada aikaiseksi. Hankkiuduin siis eroon siitä ihmeellisestä päähänpinttymästä, että pitäisi pystyä palkkaamaan sillä nanosekunnilla kun koira on millilleen oikeassa paikassa ruudussa. No eikä tarvitse. Siispä naksutellaan taas! Ja kahden kerran jälkeen näyttää, no, hyvältä. Huolimatta siitä hirveästä vääryydestä että Pessi joutuu useimmiten naksautuksen jälkeen odottamaan että raahaudun lähemmäs palkkaamaan, mikä ei tietenkään voi toimia.
Ja koska en jaksanut raivata koko hallia, Pössykkä sai vain kapean kiitoradan ruutuun esteiden välitse. Ihan kätevää siltäkin kannalta, että sitten kun Possulan kuvitteellisessa voittajaluokan tokokokeessa joku on unohtanut agilitykentän meidän ja ruudun väliin, ei tarvitse siitäkään hämmentyä. Kertaalleen kävi tarjoamassa keppien aloitusta, muuten vaan ruutuja.

Ruututreenin lopussa olin jo pakannut tavarat, agipiskin ja ruutuilijan ja oltiin lähdössä jäähkäämään kun bongasin viereisen kentän penkillä ratapiirroksia kentällä olevasta radasta. Siistiä! Harvinaista herkkua meille että joku ensin keksii jonkun radan ja sitten vielä rakentaakin sen eikä meidän tarvitse kuin treenata, siispä levittelin roippeet uudestaan ja tutustuin rataan. Oli muuten parasta agilityä pitkään aikaan, estevälit nyt olivat sitä mitä ne ovat kun Hakkilan hallin puolikkaaseen rakentaa rataa kisatasoisille, mutta oltiinpahan silti hyviä! Täysillä, tiukoilla käännöksillä ja kieli poskella, sukkana avokulmaan ja tyylikkäästi kauhoen loput kepit. Tykkään, parasta! Eka rata mentiin nollana, tehtiin vielä toisen kerran kun joku kaarros ei ollut ihan niin tyylikäs. Uusintakierroksella parempi nolla, kunnon flow, eikä tarvinnut edes vääntää, kunhan vaan mentiiin. Miksi se tuntuu joskus niin helpolta?

Tylsää, ei ole uusia kuvia.

I happened to love rabbits... Expecially white ones.

2012-01-15T17:10:00.009+02:00

Tammikuu on jo pitkällä eli pitäisi varmaan listata jotain tavoitteita. Vaan eipäs listata, tulostavoitteissa ei ole ollut mitään järkeä pitkään aikaan (jos joku ei ole vielä huomannut, me ei tehdä mitään tuloksia) - treenitavoitteina on lähinnä tehdä oikein fiksuja treenejä.

Tänään kisattiin Topsukkaisen kanssa hyppis ja agirata Hyvinkäällä. Hyppiksestä ei ole ihan hirveän selkeätä mielikuvaa ja videota siitä ei ole, joten en tiedä oliko se oikeasti niin huono kuin kuvittelen. Mutta ainakin tuntui että olin koko ajan ihan väärässä paikassa, koska Topi taas tahmasi niin perusteellisesti - putkissa meni oikeasti ikuisuus ja jouduin odottelemaan sitä melkoisesti. Tulosluettelossa luki HYL, minulla on mielikuva yhdestä kiellosta (koska lähdin taas alta pois liian aikaisin) ja keppien keskeytyksestä.

Agirata oli tosi kivan näköinen, ja ajattelin aluksi ottaa lentävän lähdön ja juosta kahden hypyn, puomin ja muurin suoran Topin vierellä/edellä (ja kieriä loppusuoran, tietysti). Päädyin sitten kuitenkin ottamaan tylsästi vähän etumatkaa etten joudu väistämään puomin alla ollutta putkea millään kriittisellä hetkellä. Kepeillä kompuroi vähän kolmosvälissä mutta jatkoi, mutta lopetti sitten kesken keppien loppupuolella kun tuomari liikahti ja sitä piti jäädä katsomaan. Mahtavaa, meillä on luck or no luck-kontaktit, ei_saa_hengittää kun Topi tekee keppejä-kepit ja päiväkahviputket... Loppusaldona agiradalta vitonen ja yli 11s yliaikaa, josta keppien uusiminen selittää vain osan. Ei jäänyt mitenkään hirveän hyvä fiilis, onneksi agirata oli profiililtaan kiva ja välillä tehtiin sitä yhdessä. Voi olla että seuraavan kerran kun starttaan virallisissa luokkana on joku muu kuin medi3, Tops kulkee kuitenkin treeneissä niin paljon kivemmin ettei hirveästi huvita käydä kisoissa räpeltämässä.

Niksu on täällä taas treenilomalla :). Sen kanssa ollaan tehty puomia, hyppytekniikkaa (hieno pieni :)) ja vähän ohjausjuttuja. Treeniä vaativat erityisesti mm. putket (koska Niks kyllä tietää mihin päähän kuuluu mennä!) ja takaakierrot (Niks voisi kiertää vaikka koko esteen). Myös takaaleikkaus pitäisi opettaa, koska siitä saattaa olla joskus kummasti hyötyä :D. Sama koskee myös muita esteitä putkien, hyppyjen, putkien, puomin, putkien ja putkien lisäksi.

Rakas shetlanninääliöeläin on hengannut mukana hallilla, tehnyt sekä rataa (minulle tuli jostain syystä suurena yllätyksenä ettei joulukuusitreeni tai mikään muukaan iso rata mahtunut Hakkilan hallin puolikkaaseen) että tokoja, silloin kun toisella puolella on porukkaa. Noina parina kertana on ollut tosi hyvä ja ihana, noteeraa kyllä viereisen puolen äänet muttei tunnu niistä hirveästi häiriintyvän ja tekee tokoa tosi liukkaasti ja mahtavalla vireellä, kun on esteitäkin lähettyvillä :). Piti kokeilla lauantaina idaria (koska se uusi Z-kävely on vähintäänkin yhtä idioottimainen ja neliö vie vähemmän tilaa) muttei päästy seisomista pidemmälle. Possukka oli aika intona eikä malttanut kuunnella käskyjä ja tarjosi siis sitä minkä pieni aivosolu keksii ensimmäisenä, maahanmenoa.

Ahnein rotta voittakoon - kuka kerää kaikki juustot?

2011-12-31T15:45:00.001+02:00

Tiedossa taas hyvin jäsennelty ja loppuun asti mietitty tekstikokonaisuus, koska ei nyt satu olemaan mitään varsinaista asiaa :D. Pitäisiköhän ottaa käyttöön ranskalaiset viivat...
Pessi kävi viime viikolla fyssarilla (kireät sisäreidet & lantio kuten arvailinkin). Pessi rentoutui välillä ihan kunnolla, mutta kuulemma aina kun koskettiin johonkin uuteen paikkaan niin jännäsi taas.
Flampula Himpula Flamingo Himsu-hiiri on meillä tiistaihin asti, Pessi on järjestelyyn oikein tyytyväinen, Topi vetäytyi nurkkaan mulkoilemaan ja näyttää edelleenkin vähän siltä että "Mon dieu, anna mun kaikki kärsiä ja kestää - nyt niitä on KAKSI"

Äsken käytiin Ojangossa Outin ja shelttisten kanssa, tehtiin pientä rataa ja Pessi teki keinun ihan luokattoman huonosti.
Onko muuten reilua, ostin jokin aika sitten kivan karvalelun (koska karvalelut on kivoja, vaikka Pessille taitaa agilitypalkaksi kelvata mikä vaan rätinpuolikas), ja ekan treenin jälkeen se näyttää tältä:

Tästä puuttuu vielä pari isohkoa irtopalaa...

Ja kun koira ei kuiteskaan ole mikään malikka, koira on sheltti.
(Lelun kuolemaan johtanut, mielenkiintoinen Pessi juoksee ympyrää koska joulukuusitreeni oli jo korjattu pois-video löytyy täältä)

On hanget korkeat nietokset

2011-12-23T13:53:00.000+02:00

No ei kyllä täällä ja pitikin ensin tehdä hieno joulkukortti kera vihreän maan ja kaikkien kuvankäsittelyohjelman ihmeiden, mutta sitten tulikin sopivasti puoli senttiä lunta. Lumisade tosin on törkeää huijausta.

Eli hyvää joulua kaikille! T. minä sekä ympärivuotinen tonttu Pessi (joka siis tuntee olonsa nyt oikein kotoisaksi) ja Topi, joka ei taatusti usko mihinkään joulupukkiin mutta seuraa suurella mielenkiinnolla jokavuotista taistelua siitä, tehdäänkö enemmän kapeita vai leveitä joulukuusipipareita.

Some people walk in the rain, others just get wet.

2011-12-21T16:06:00.005+02:00

Merlesuunnasta lukien Halo, Pessi, Aino ja Kaari

Jono!

Kuvat viikonlopulta, oltiin Outin kanssa ulkoilemassa.

Eilen käytiin agiliitelemässä, rakennettiin pitkästä aikaa kunnon rata. Tuossa on esteitä kokonaista 24 (tietysti, kyseessä on siis agi.fi-lehden kannen joulurata, jota tosin piti vähän soveltaa - jätettiin keinu pois, koska tuntui siltä, välistäveto pois koska radan mittasuhteet menivät niin metsään ja lopuksi vielä kepitkin pois, koska niitä me ei osattu :D). Ollaankohan me tehty koko vuonna noin pitkää rataa?

Pessi istui vaihtopenkillä, sillä on takajalat jumissa ja fyssariaika on vasta ensi viikolla joten se ei nyt treenaa. Alla Topin treeni lukuunottamatta miljoonaa toistoa kepeillä, yhden aloitusvirheen lisäksi Topsukka lopetti pujottelun aika monta kertaa neljänneksi viimeisen kepin kohdalla. Sen jälkeen rullattiin keppien tilalle putki ja heti oli paljon kivempaa! Voisihan Topille tietysti opettaa kepit kunnolla, luultavasti vaan heti siinä vaiheessa kun laitan pari tikkua pystyyn takapihalle sataa yhdessä yössä muutama metri lunta ja maa jäätyy vähintään viiden metrin syvyyteen asti... Aika hurjaa että joulukuussa voi treenata ulkona, tuollahan ei ole edes kylmä ja eilenkin sää oli lähes ihanteellinen. Tai ainakaan ei ollut kuuma :)

Kaulahuivi häiritsee harrastusta.

The best climber in the world is the one who's having the most fun

2011-12-12T20:22:00.003+02:00

On ollut nyt vähän ATK-ongelmia (Nimim. "Ei se näyttänyt haitalliselta tiedostolta" No, nyt kone ei käynnisty ja sammuukin vain kun vetää johdon seinästä :P) varmaan kuukauden ajan ja siksi kuvat ovat kertyneet lähinnä kameran muistikortille. Nyt kuitenkin tuskallisen puurtamisen ( melkein lähti järki, nih!) jälkeen niitä on netissäkin. Picasan täytyttyä kuvat muuttavat uuteen osoitteeseen: http://korkeeltajakovaa.kuvat.fi/kuvat/, mistä löytyy myös loput tuoreet kuvat.

Ei olla hirveästi treenailtukaan piskilöiden kanssa, sen sijaan ollaan keskitytty löytöretkeilyyn ja uusien ulkoilureittien löytämiseen. Kuvat eiliseltä kiipeily-glögitaukoilu-Mt. Everest-retkeltä.

Suojavärit!

Possustakin piti ottaa tällainen pätevä Himalajan kiipeilyrotta-kuva, Possukka ei vaan näyttänyt niin ilahtuneelta ajatuksesta. Korkeanpaikankammoinen Himalajaopossumi siis.

"Olette jonossa Eläinsairaalan ajanvaraukseen"

2011-12-07T22:33:00.001+02:00

Meillä ei mene nyt ihan vahvasti.

Pessi sai ensimmäisen kohtauksen kaksi kuukautta sitten. Se oli lyhyt ja kaiken kaikkiaan hyvin erilainen kuin mielikuvani tyypillisestä epilepsiakohtauksesta. Siksi en edes osannut kauhistua heti asian vaatimalla tavalla, vaikkakin "Siis MITÄ tuo oli?!" - olo alkoi korvautua hyvin nopeasti kasvavalla huolella. Useampi puhelu, Outi oli ihana ja selvitteli asioita ja lopputulemana oli ettei ensimmäisestä kohtauksesta ole tapana ottaa tutkimuksiin. Se voisi hyvin jäädä ainoaksi, pitäisi vaan odotella ja ajatella muuta ja toivoa ettei jatkoa tule. Melkein jo uskoinkin niin.

Toinen tuli pari viikkoa sitten, ihan tavallisena aamuna ja ihan samanlaisena kuin kaksi kuukautta aikaisemmin. Pessi söi ruohoa, alkoi oksentaa ja lensi seisoma-asennosta takaperinkuperkeikkana selälleen ja jäykistyi siihen. Ei pystynyt nousemaan eikä siihen saanut kontaktia. Kymmenisen sekuntia kohtauksen alkamisesta ja koira oli taas pystyssä, ihan kuin aina ennenkin, ihan normaalina hömppänä itsenään: "Hupsis, vähän kupsahti, matka jatkuu."

Saatiin aika YES:iin viime viikolle ja Pessille tehtiin perustutkimus, otettiin verikokeet ja tehtiin neurologisia testejä. Tuollaisia kohtauksia voisivat ilmeisesti aiheuttaa jotkin aineenvaihduntasairaudet, aivojensisäiset sairaudet ja epilepsia. Perustutkimuksessa normaali, myöskään verikokeissa ei näkynyt mitään ensimmäiseen viittaavaa, neurologisista testeistä ei löytynyt mitään epänormaalia. "Normaalit kävely- ja asentotuntoreaktiot, ääreisrefleksit normaalit, normaalit aivohermot. Kohtaushistorian perusteella ongelma paikallistuu isoaivoihin. -- Päänsisäiset sairaudet ovat epätodennäköisiä, kun neurologinen tutkimus on normaali". Varmasti voi sanoa vain magneettikuvasta.

Nyt siis taas seuraillaan. Jos/kun tulee uusi kohtaus, niin suuntana on taas YES, tarkemmat neurologiset tutkimukset ja epilepsialääkitys.
En oikein tiedä mitä ajatella. Pessillähän ei ole suvussa tiettävästi epilepsiaa, joten siinäkin mielessä tuo tulee täysin puskan takaa. Toistaiseksi Pessin kohtaukset ovat tulleet ulkona ruohonsyömisen yhteydessä, mutta enhän minä sitä sentään ihan täysipäiväisesti kyttää. Mitä jos se saa kohtauksia kun olen poissa kotoa?

Että sellaista.

Be kinda hot if you focused.

2011-11-01T14:43:00.007+02:00

Jaa, pitäisi ehkä taas kirjoittaa jotain?
Possun kanssa ollaan tokoiltu. Possuhan tokoilee nyt ihan hurjasti, koska Possu ryhtyy tokokoiraksi! Ainakin leikisti. Tunnaria ollaan tehty nyt pari kertaa (se muisti sen, se muisti sen!) eikä edes yrittänyt rakentaa tornia. On siitä jotain etua että koira yleistää huonosti paikkojen suhteen, tunnarihan on siirtynyt nyt kokonaan ulos kun taas pilvenpiirtäjiä askarrellaan sisällä. Sitten vaan tehdään tuota tunnaria 100000000000000 paikassa ja homma toimii.

Viime viikolla käytiin lisäksi taas meidän ryhmätokoissa, tehtiin Pessin kanssa parit noudot. Oli ihan tosi hyvä, vaikka paikalla olikin yksi ihan uusi koira ja se ei suinkaan jäänyt Pessiltä huomaamatta. Me tehdään häiriöissä aina aika helppoja juttuja, koska Possukan keskittymisen ja vireen vaalimisessa on ihan riittävästi tekemistä, mutta se johtaa myös siihen että me tehdään aina aika samantyyppisiä juttuja. Esim. noutoja ei olla tehty ikuisuuksiin häiriköitynä. Noutojen jälkeen otettiin vähän seuraamista, ja oli ihan parasta. Siis oikeasti varmaan parasta seuraamista ikinä. Ihan älytön into ja keskittyminen ja mieletön takapäänkäyttö, ei ottanut vasemman kautta täykkäreissäkään pätkääkään etäisyyttä ja oli muutenkin tosi pätevä. Usein sillä on taipumusta siinä vaiheessa kun käännös on jo ohi ja lähdetään takaisin päin ottaa vähän sivuetäisyyttä, sen verran ettei sitä oikeastaan videolta edes juurikaan huomaa mutta ohjaajan näkökulmasta se näyttää häiritsevämmältä. Mutta asiaan, seuraahan Pessi aina hyvin (paitsi joissain möllitokoissa mutta eihän niitä nyt lasketa), mutta tuossa oli ihan erilainen ilme. Mietinkin nyt, että johtuiko se siitä että Pessi pääsi tekemään ensin kivoja noutoja? Eikä niinkään noudoista, koska vaikka Pessi niistä pitääkin niin harvemmin se (kai, tämä vielä testataan) niistä ihan noin onnelliseksi tulee. Olisiko pointti enemminkin siinä että nouto oli vaihtelua, että se oikeasti haluaisikin tehdä vaikeampia juttuja?

Toissapäivänä käytiin treenaamassa agilityä Outin & shelttien kanssa, Pessi teki ensin namipalkalla ja oli ihan tosi tahmean oloinen, jouduin monta kertaa odottelemaan sitä kun arvioin sen vauhdin väärin. Tosin Pessin kanssa pitäisi muutenkin miettiä tarkemmin mihin juoksee ja kuinka kovaa, Topi on siinä mielessä helppo että kun sen käy viemässä jokaiselle esteelle erikseen, voi oikeastaan melkein koko ajan juosta tasaisen lujaa. Pessi taas irtoaa sen verran paljon enemmän, ettei tule niin kiire ehtiä mihinkään, minä taas aina unohdan tämän ja ajattelen vain että Pessihän on nopeampi kuin Topi. Namipalkkakierroksella se pysähtyi pari kertaa ihmettelemään (viereiseltä työmaalta kuului joku ääni, ja onhan se nyt kummallista jos joku istuu A:n päällä!) Lelupalkalla oli kuitenkin ihan tosi paljon reippaampi ja parempi.

Perjantaina käytiin Tiinan ja Nikitan kanssa lenkillä - Outi oli ihana ja "järjesteli maailmasta paremman paikan", Tiina on ihana ja lainaa Niksua ja Niksu on muuten vaan ihana :) Eilen Niks tuli siis meille kyläilemään, tyypit ottivat sen tosi hyvin vastaan (vaikka vähän sainkin Pessiä komentaa, koska sillä meni taas pari tuntia tajuta ettei Pessin kanssa nyt ihan oikeasti haluta leikkiä).

Tänään päivällä käytiin Ojangossa Tinjan & bc Bunnyn kanssa, minä otin shelttiset mukaan. Rakenneltiin helppo hyppy-putkirata (miksi "helppo hyppy-putkirata" esiintyy niin usein tässä blogissa? Kertookohan se jotain meidän treeneistä :P?). Pessi pääsi siis juoksemaan kunnolla ja hyvää vauhtia se menikin. Hyvä, ehkei se sunnuntainen sitten ainakaan mistään jumeista johtunut, fyssari kun viimeksi sanoi ettei tarvitse ihan vielä tulla uudestaan ellei mitään uutta ilmesty. Niksun kanssa vähän kokeilin että mitä kaikkea se muistaa ja osaa. Sen kanssa kannattaa ihan oikeasti kiinnittää huomiota putkien sijaintiin jos ei olla menossa putkeen, Niksu tykkää putkista :D! Kotona naksutellaan 2on2offeja :)

Pari vanhaa Pessin pujottelukuvaa by Claudia:

"Kato, tollanen iso ja ihan pieni!"

2011-10-16T22:14:00.004+03:00

Kävin tiistaina äkkiä Ojangossa Pessin ja väliaikaislaina-Ainon kanssa. Aino oli ihana <3. Koska osasin aavistella minkä tyyppisiä juttuja porukka haluaa viime viikonlopun jäljiltä treenata, päästiin aika pienellä radanrakennuksella. Itse treenikin oli aika lyhyt kun molemmat olivat niin hyviä :). Otsikon kommentti sattui korviini lämppälenkillä, pahus kun ei menty julkisilla, jäätiin paitsi parhaista "onko toi ton toisen äiti/isotäti/kummisetä"-jutuista.

Pari vanhahkoa kuvaa uudempien puutteessa...

Tämä blogi pysyy kyllä ihan surkeasti perässä mitä meidän treenaamisiin tulee, K9:n joka torstaisista kisatokoista en ole tainnut kirjoittaa missään vaiheessa ja puolet agitreeneistäkin jää aina mainitsematta, viime viikolla kävin treenaamassa Topin kanssa, perjantaina pikaisesti kentällä Tarun ja Luna-pennun kanssa (Pessi on hyvä pentujen kanssa, ja noista kahdesta Pessi taisi olla se lapsellisempi), eilen taas agitreeniä hurjalla Pessi, Aino ja Flamma & Lada-pyrrit kokoonpanolla.

Tänään käytiin Pessin kanssa tekemässä möllitokollisen verran alojuttuja. Kaiken kaikkiaan Possula oli oikein reipas pieni eläin ja pysyi kasassa koko "kokeen"/treenin ajan, vaikka häiriöitä oli aika paljon ja kehä paljon pienempi kuin virallisissa kokeissa :)! Liikkeethän nyt eivät menneet mitenkään hyvin ja tuosta taas näkee aika selvästi miten häiriöt ja epävarmuus vaikuttavat silloin kun Possu on tokomoodissa, se alkaa haahuilla. Silti, oli siinä hyviäkin pätkiä.

Juoksutarkastus oli sen mielestä pelottava, pakitti ja yritti istua :(. Yllättävää, aikaisemmin se on ollut ihan okei ja siksi ei olla sitä juurikaan harjoiteltu. Onneksi sitä on helppo treenata, kysyy vaan ulkona vastaantulijoilta josko haluaisivat vähän käydä tökkimässä koirani takapuolta. Tai siis, taidanpa työllistää sen K9:n kisatokoryhmän.

Luoksepäästävyydessä tuomari oli taas kiva, Pössykkä meni reippaasti vastaan vähän häntää heiluttaen. Nollasin vielä liikkeen ja törkkäsin tuomarille parit namit kouraan. Paikallamakuussa Possu oli ihan super, viereinen koira lähti ja Pos pysyi. Vaikka koko ajanhan se pyörittelee päätäan ja keräilee hajuja kärsäänsä ja näyttää huolestuttavalta...

Ystävämme vessakummitus salakuvasi loput liikkeet, tässä:

Hyppy skipattiin kokonaan, onhan sillä vaikka mitä käskyjä millä sen olisi saanut sen tekemään, mutta koska se on nähnyt tokohypyn ehkä pari kertaa ja varmemmatkin jutut se tekee noin epävarmasti, päätin jo etukäteen ettei me tehdä hyppyä. Kivempi Possulle.

Ensi viikolla täytyy ottaa Pessin kanssa rennommin ja jättää treenaamiset ja muutkin heilumiset vähemmälle, sillä on ollut niin rankka viikko. Treenaan siis Topin kanssa, tai jonkun muun kanssa, tai luen tenttiin.

Ai niin, loppuun vielä Possu-painotteinen kuvasarja siitä, kuinka saadaan tosikko leikkimään. Possun mielestä on tosi hauskaa kun Topo alkaa karjua ja juosta sen perässä, Topi taas ei aina jaksa innostua moisesta ja menettää kiinnostuksensa nopeasti kun Pessi juoksee vähän kovempaa. Siispä leikkiin kuuluu oleellisena osana että Topi kyllästyy ja Pessin pitää provosoida se uudestaan peräänsä. Pessi onkin kehittänyt ärsyttämisen taidon ihan huippuunsa :D

Kuka voisikaan vastustaa Pessin hurmaavaa leikkiinkutsua?

Loppupatsastelut:

Topo <3

Pessi-Lotta rakentaa tornin

2011-10-02T19:19:00.000+03:00

Minä olen kipeänä ja piskeille kehitellään korvaavaa ohjelmaa...

Mitäs meille?

2011-09-21T17:04:00.006+03:00

Ollaan tehty vähän kaikenlaista, mutten nyt jaksa kirjoittaa mistään yksityiskohtaisemmin. Siis treenattu hyppytekniikkaa ja todettu että Possu itse asiassa hyppää tosi hyvin, roikuttu vaihteeksi kisaturistina useammissakin kisoissa ja saatu irtokoira niskaan lämppäesteillä, vaihdettu koiria Claudian kanssa (Flamma on ihana, ja Pessi taas lähti Claudian kanssa radalle ihan yhtä hyvin kuin minunkin; agilityä ja nameja, mitä muuta voi Possukkainen tarvita?), oltu välillä jopa seurallisia (erakko-opossumi Pessi, jonka mielestä koululla käynti on turhaa - hysteerisen läheisriippuvaista Topo-eläintä lienee tässä vaiheessa turha mainita, koska sen mielestä postilaatikollakin käyminen on turhaa), nyrpistelty vesisadetta (Topo), hyllytetty yksi piirimestaruusjoukkuerata (Topo - tai siis minä, Topo tahmasi, minä kiirehdin), toimittu välillä kuin ajatus ja välillä vailla minkäänlaista ajatusta (Pessi...), mietitty koko touhun mielekkyyttä ja harkittu puolitosissaan lainakoiran keksimistä. Ja harkitaan vähän edelleen, se keksiminen onkin toinen juttu.

Ja otettu kuvia enemmän kuin jaksan käydä läpi. Niitä siis tarjolla lisää varmaan joskus joulun aikoihin, hauskaa syksyä kaikille :)!

Onni on oma pallo

2011-09-06T17:09:00.001+03:00

Keräilyerä tai jotain

2011-08-28T18:15:00.002+03:00

Topsukkainen kisasi tänään kaksi starttia (olin katsonut etukäteen että "jee, Mujunen ylituomarina". Meidän agility kun on lähinnä tällaista elämysmatkailua, niin kaikki outoudet olisivat aika tervetulleita!). No, ei sattunut medeille tuomariksi vaan tuli ratoja, joista en tykännyt yhtään. Noilla olisi pitänyt osata kepit ja kontaktit, sellaiset eivät ole Topin kanssa oikein kivoja.

A-radalla tehtiin varmaan ihan ennätysmäärä virheitä, veikkaan että lopputulos virhepisteinä meni 25 pahemmalle puolelle :P Alkusuora oli kiva, sen jälkeen tuomarin käsi alkoi nousta säännöllisesti - ensin keinun kontakti, sitten kielto putkelle menossa (se ei ollut ihan suoraan puudelin naaman edessä ja olin vielä väärällä puolellakin!), tähän väliin kaksi estettä ilman virheitä. Kepeillä lähdin liian aikaisin keppien takana olleelle renkaalle eikä kiertänyt vikaa keppiä, rengas ok ja toimi jollain jaakotuksen tapaisella :). A:sta olin katsonut jo etukäteen, että tulee kiire, koska jos lähden huitelemaan edelle Tops loikkaa ja silti olisi jotenkin kiva ehtiä seuraavan hypyn jälkeiseen valssiin. Tehtiin kompromissi ja jätin kontaktin varmistelematta ja myöhästyin silti valssista. Pakollinen huono valssi, must have hei! Ja jo toinen kontaktivirhe tältä radalta, juuri kun ehdin edellisessä postauksessa kehua meidän tuuria.
Hyvää oli kohtalaisen toimivat takaaleikkaukset, joita tehtiin kokonaista kaksi radan aikana.

Toisellakin radalla olisi pitänyt osata kepit. Meidän elämää hankaloittaa vähän se, että Topi ei normaalisti kestä kepeillä a) takaaleikkausta b) persjättöä c) oikein ajoitettua valssia d) ei löydä sisään millään hienoilla huitaisuilla mukaanlukien mm. poispäinkäännökset. Päätin vasta ihan rataantutustumisen loppuvaiheessa valssata jo ennen keppejä. Radassa sinänsä oli paljon samanlaisia kohtia kuin edellisessä ja kämmättiin sama putkikohta uudestaan :D! Eka kerta vielä menee, mutta sama virhe kaksi kertaa peräkkäin on jo aika typerää. Muuten rata meni aika kivasti vaikka etukäteen epäilin etten ehkä muista sitä kunnolla, yksi takaakiertoon ohjaus taisi mennä vähän viimehetken pelastuksen puolelle...

Miljoona kuvaa!:

Popokin innostuu joskus koskemaan leluun, kunhan sitä ei vaan tarvitse palkaksi ottaa...

Pessi ja "hei, olen pihalla"-ilme

Se on sitä apinanraivoa...

Ja naru ihan veressä, Pessi puri ilmeisesti kieleensä :(

Pikkuveli leikkii Pessin kanssa :)

Popona, hampurilainen ja hurja tapporavistus!

Pessikin tahtoo!

Tiiäkkö, nää ei oo meidän kapuloita

2011-08-23T17:02:00.000+03:00

Tehtiin ensimmäinen tunnari vaihdossa saaduilla kapuloilla. Pes haisteli ekaa kapulaa tosi pitkään, vilkaisi sitten minuun kummastuneen näköisenä ja jatkoi haistelua. Söpö. Oma löytyi, vaikkakin vähän tavallista pidemmällä toimitusajalla. Lauantaina oli myös Possun hallitreenit. Aluksi se jännäsi paikkaa, pienen virittelyn jälkeen rentoutui ja teki tosi kivasti. Pessillä oli kivaa!

Sunnuntaina kisattiin Topon kanssa Espoossa. Huomaa kyllä ettei itsellä ole nyt kovin vahvaa ratatreenirutiinia, jotenkin oli vähän pihalla ja on tuo ohjaus joskus paremmaltakin näyttänyt. Ekalta radalta nolla ja sija 7, tokalta HYL. Topin kanssa ei ole oikein ikinä putki-puomierotteluja treenattu, ja tuolla ohjauksella olisi muutenkin ollut hyvin yllättävää jos se olisi mennyt puomille :P. Muuten kontakteilla hyvä onni jatkuu jatkumistaan!

Tänään käveltiin Kivikkoon treenaamaan putki-puomierotteluja. Joskus Topi on ollut aika puomihakuinen, muttei ilmeisesti enää, sain kokeilla parikin kertaa ennen kuin se meni nätisti oikein. Topilla oli vähän Topihan-ei-irtoa-mihinkään - päivä, eikä se yleensäkään ohjaudu kovin nätisti sillä että jää taakse, käskyttää ja heilauttaa vähän kädellä oikeaan suuntaan. Loppua kohti parani, mutta toivon silti että tuomari keksii ensi sunnuntain radoille jotain muuta. Ja minä lupaan yrittää juosta kunnolla! Topille pitäisi keksiä jotain rohkeampia ohjausvalintoja sen sijaan että jää aina odottamaan, juosta vaan ja vedättää törkeästi. Toisaalta Topi hakee esteitä sen verran huonosti, että ihan yksin sitä ei voi niiden kanssa jättää -> treenataan!

Pessin kanssa käytiin eilen ulkoilemassa Purinalla episturisteina. Possukka oli ihan loistava, yksittäiset häiriöt se kyllä noteerasi, mutta reagoi niihin hakemalla kontaktia, eikä se myöskään alkanut mennä kierroksille yleisestä ilmapiiristä. Ei yhtään pyöritellyt päätä, ei kuumunut ohi juosseista koirista ja koko aikana se haukahti vain kerran. Sellainen pieni ja innostunut "vuh".

Kuolanorsu, kiljuhanhi ja syysaurinko

2011-08-18T19:26:00.002+03:00

Käytiin eilen Ojangossa, tarkoituksena tehdä häiriössä jotain pitkäkestoisempaa ilman palkkaa, jotain joka ei kuitenkaan ole liian tylsää tai liian kiidyttävää. Siispä tokoa kuppipalkalla. Possuppainen teki noudon x2, liikkeestä maahanmenon + luoksarin.

Häkki on kyllä tosi kätevä ja Pessi tuntuu tarjoavan sitä herkästi, jos joutuu liian hankalaan tilanteeseen. Siis silloin, kun sillä on tehtävä kesken ja yhtäkkiä ilmestyy jotain yllättävää jota se ei vielä kestä.

Tänään päivällä kävin kentällä molempien piskien kanssa, on ne hienoja <3
Topin kanssa niitä sivuttaisia hyppyjä hyppysuoran keskellä, jollaisen se ohitti viime epiksissä - nyt löysi hypylle hienosti kevyelläkin ohjauksella, kun rima oli näkyvissä. Täysin 90 asteen kulmasta piti (yllättäen) törkkäistä aika rajusti, muuten kaahotteli onnellisesti ohi. Vahvistin sunnuntain kisoja silmälläpitäen myös meidän ongelmaestettä rengasta, ei mitää ongelmaa. Treenaaminen kerran kahdessa kuukaudessa taitaa sopia Topille, toinen oli niin hyvä! Meni lujaa, lukitsi esteet kaukaa ja irtosi edelleni, aika kauaskin, hakemaan seuraavaa estettä. Näin sunnuntainakin, jookos?

Possula teki yhden paikallamakailun (Topi teki sillä aikaa yhden agipätkän) ja kertaalleen saman radanpätkän kuin Topi. Se on niin siisti, tykkään niin sen tavasta liikkua ja hakea esteitä ja ja... Jäähkälenkki vähän venähti, onhan siellä aika paljon paremmat ulkoilumaastot kuin täälläpäin. Eksyttiinkin kertaalleen (siis Ojangossa, onko noloa?) ja sittenkin kun keksin missä oltiin, valitsin ehkä maailman parhaan reitin eli kahlattiin pois metiköstä piikkipuskien, jättiheinien ja muiden joukosta. Topi osasi selvästi arvostaa sivistyksen pariin pääsemistä, koska hyppäsi autohäkkiinsä ihan oma-aloitteisesti sen sijaan että olisi yrittänyt piiloutua auton alle.

Ai niin, ja koska me Possukan kanssa niin tykätään halleista, me aloitetaan hallikausi jo nyt elokuussa!

"Vähän erikoinen ajankohta treenata tokoa"

2011-08-15T18:44:00.004+03:00

Tokoinnostus on melkein iskenyt. Toissapäivänä käytiin treenaamassa yhdet tokot kun lähi-Siwa oli mennyt jo kiinni, ja aamulla lähdettiin Claudian seuraksi tokokoeturisteiksi ennen kuin se oli auennut (ei saatu suklaata!)

Yleisö :)

Tänään meidät houkuteltiin Sahaajankadun kentälle treenaamaan. Tehtiin tunnaria ekaa kertaa "vieraassa" paikassa, Possu-raukka oli ihan pihalla :(. Helpotin huomattavasti, ensin oli vain kolme kapulaa. Possuppa vaan haahuili kapuloiden suuntaan, loppua kohden parani eli se alkoi haistella ja noutaa kapuloita. Myös vääriä. No, oikeastaan pitäisi kai olla ihan tyytyväinen, koska tuon perusteella ei välttämättä tarvitse kuitenkaan aloittaa ihan alusta uusissa paikoissa. Takapihalla ollaan tehty parina iltana muutama toisto - eilen toi neljästä kolme oikein, neljännellä kerralla maistoi ensin väärää, korjasi itse. Toissapäivänä kaikki neljä oikein.

Seuraamista otettiin videolle, koska halusin nähdä missä sen kanssa mennään. Oli pakko ottaa vähän leluhupailuakin, kun agilityn yhteydessä ei ole tullut lelupalkattua muutamaan viikkoon.

Vilkuilee häiritsevästi, muuten ihan hyvin säilynyt. Pössykällä on niin liikkis häntä perusasennoissa :D

Kokeilin pimeässä kuvaamista (ja ISO-arvoa 6400 :P)! Musta koira äärimmäisen suositeltava.

Ja vielä vaihteeksi olohuonekaukoja, toko on ihan loistava laji mielikuvituksettomalle treenaajalle! Aina löytyy joku varvas joka on väärässä asennossa ja takaa sen, ettei tekeminen lopu ihan heti. Parketti on ehkä vähän turhan liukas alusta...

I've been shrunk, stretched, scratched and stuffed into a teapot!

2011-07-30T19:47:00.005+03:00

Mätäkuun jutuista asiaan - käytiin Topin kanssa epiksissä (agilityä, mitäs muutakaan?). Kuvitelkaas, Topi-raukka tungettiin autossa julmasti häkkiin, niin kuin joku ELÄIN!?
Radalla olin kertakaikkisen pihalla, videota ei ole vielä (enkä tiedä kehtaanko edes julkaista sitä), aina voi tietysti yrittää argumentoida että ollaan kisattu viimeksi virallisesti ja epävirallisesti joskus tammi-helmikuussa. Riittävän hyvä syy, onhan? No ei se nyt oikeasti niin kamalaa ollut, mutta vähän saa liioitella.

Oikeastaan koko reissun suurin anti on, että nyt minulla olisi jo toinen syy välttää valssaamista! Paitsi, etten osaa valssata, en myöskään muista tehdä sitä. Ei oikein auta, että rataantutustumisessa suunnittelee kauniita liikkuvia, hyvin ennakoivia valsseja, jos radalla kompastelee "ai koira on jo tossa - mihis me oltiinkaan menossa - ai niin, p*rkele, tässä piti valssata!"-mentaliteetilla. Toinen, erittäin varteenotettava vaihtoehto olisi tietysti opetella ajattelemaan vähän etukäteen...
Ei sillä, meidän luotettavin ohjaushan on ehdottomasti huono valssi, tuloksellisesti rata kosahti siihen että luotin työntäneeni koiran riittävän hyvin kakkosesteelle ja vähän niin kuin lähdin ennakoimaan (!) tulevaa estettä, enkä edes huomannut ettei se sitä kakkosta hypännytkään. Saatiin siis treenattavaa, Topi ainakin lukee tuollaiset tosi huonosti.

Enjoy, en ole vieläkään oppinut rajoittamaan kuvien määrää. Possulan kanssa ollaan roikuttu ahkerasti Ojangossa (sunnuntai: istumistreeni & yleistä hengausta, maanantai: häkkileikit part.1, tiistai häkkileikit part 2, keskiviikkona pientä agipätkää, to lepo, pe häkkileikit). Jeps, keskiviikkona lipsuttiin ja päädyttiinkin tekemään esteitä, koska Pos oli niin hieno, sellaisessa kiva agilitykoira-vireessä. En jaksa nyt tarkempaa raporttia alkaa vääntää, paitsi että minusta tuntuu, että homma alkaa vähitellen toimia, vaikkei sitä varmaan pitäisikään sanoa ääneen :). Tällä hetkellä haasteellisinta on, että tarvitsisin ehdottomasti enemmän häiriötä ja paljon paljon lähemmäksi. Ei vaan oikein ole pokkaa marssia keskelle jonkun muun kenttää häiritsemään jonkun muun treenejä.

I drink no more than a sponge

2011-07-28T19:04:00.002+03:00

No niin, jännitys tiivistyy - Topi juo, Topi juo taas, vieläkin Topi juo, Pessi juo...
Niin, meillähän on Pessin takia pienen uima-altaan kokoinen vesikuppi, jää jotain juotavaa vaikka puolet räiskyttelisikin pois :D

My home is deep in the forest near the roots of the mountains.

2011-07-26T15:50:00.001+03:00

Ojangossa eilen, tänään, huomenna.

Loput.

When you can do nothing, what can you do?

2011-07-24T21:08:00.016+03:00

Käytiin Ojangossa istumassa. Koska meidän agility ei vain toimi korkeassa vireessä, niin päädyin suosiolla laskemaan virettä. Siis virkamiesagilityä - asiat tapahtuvat niin hitaasti, ettei edes Pessi ehdi innostua liikaa. Tämän päivän haasteena saavuttaa istuskeluun se sama intensiivisyys ja räjähtävän voiman vaikutelma, johon kykenee vain paatunein konttorirotta puolen metrin paperipinojen takaa. Kyseessä epätoivoinen häiriötreenioperaatio Vielä Kerran. (Tai "Ei Kai Taas!?")

Valikoitiin keskeinen kenttä (kaikilla ympäröivillä kentillä oli joku, paljon häiriötä), ja treenattiin suurin osa ajasta lähdössä istumista - ei liian vaikeaa Possullekaan, pitää vain istua ja syödä. Aluksi pyöritteli ja luimisteli korvia ja vaikutti aika epävarmalta, mutta rentoutui sitten vähitellen. Tauon jälkeen edettiin kutsujen kautta tekemään estettä ja loppuhuipennuksena tehtiin kokonaista kolme estettä. Pitää vissiin ottaa mukaan joku zeniläinen munkki huolehtimaan siitä että pidetään Pessin kanssa riittävästi jäitä hatussa eikä kellään ole liian hauskaa. Toistaiseksi palkkana on ruokaa, paljon. (Pessille, munkit tuokoon omat eväät.)

Tuo vaikutti oikeastaan yllättävän toimivalta! Virkamiesagilityä täytyy ehdottomasti jatkaa, vaikka sitten kun tuolla alkaa ryhmätreenit, meille ei ole enää tilaa. Oikeastaan ajattelin, että voisi yrittää käväistä kentällä istumassa/leikkimässä häkkileikkejä vaikka melkein joka ilta. Kuulostaako hullulta? Koska ajatus on että Pes voi tuntea olonsa kentällä kotoisaksi eikä stressitasoa ole tarkoitus pitää korkealla, se ei ehkä ole ihan hullua. Pidättäydyn kuitenkin pystyttämästä telttaa.

Kentältä lähtöön mennessä Pessi oli yllättävän normaalin oloinen, melkein kuin sunnuntaikävelyllä. Poistuimme Ojangosta muiden kenttien ohi tyylikkäällä ravilla.

Be master of mind rather than mastered by mind.

2011-07-23T22:48:00.004+03:00

Pitäisi kai kirjoitella jotain viimeisten... parin? kuukauden treeneistä. Agilityä. Ja enemmän kuvia kuin kukaan jaksaa katsoa :)!

Vaikka oikeastaan agility tuntuu välillä vain tosi turhauttavalta. Ilman kouluttajaa en vain ohjaajana kehity pätkääkään. Sen jälkeen kun Pessi ei koko talven treenattuaan samassa paikassa, samassa ryhmässä, pystynyt huonoimpina päivinä hyppäämään estettä jos kouluttaja seisoi vieressä, en jotenkin jaksa suhtautua ryhmäjuttuihin kovin optimistisesti. Välillä onnistun vakuuttamaan itselleni että on agility ihan kivaa vaikkei kisaakaan, vaikka treenaakin yksin tai kaksin, vaikka edistyminen on aika onnetonta ja tavoitteet hukassa. Välillä tuntuu ettei oikeasti haittaa pätkääkään, välillä ottaa päähän aika kovasti.

Satuttiin taas jokunen viikko sitten kentälle niin että viereisellä kentällä oli kokonaista neljä perroa. Unohdin suosiolla suunnittelemani radan ja rakenneltiin joku palikkarata. Ensin pienissä osissa palkaten. Possu oli hyvä. Tehtiin kokonaisena. Possu oli tosi hyvä. Mentiin tauolle, jonka jälkeen Pos olikin tosi levottoman oloinen ja vein sen samantien takaisin tolppaan. Odoteltiin hetki, jonka jälkeen P oli edelleen vähän levoton. Päätin silti kokeilla, koska "ei me voida kun se ei kuitenkaan toimi"-asenne ei vie kovin paljoa eteenpäin vaikka onkin joskus ehkä harmillisen lähellä totuutta.

(Tuota valssia en edes kommentoi...)

Okei, pitäisi varmaan olla onnellinen siitä että eka pätkä toimi Neljästä Suuresta Perrosta huolimatta. Okei, voin ilmeisesti todeta tuntevani Pössylän kuitenkin kohtuullisen hyvin - toka pätkä mentiin veitsen terällä, ja tiesin että sille vaikea kohta on kun se joutuu juoksemaan vieraita koiria kohti. Mutta MIKSI olen silti tyhmä p*ska enkä palkkaa sitä jo aikaisemmin? Miksi ylipäätänsä piti kokeilla toista kierrosta. Miksei meilläkin vain voisi olla vaikka huonot kepit tai hitaat kontaktit tai jotain muuta kivaa? Tuo on niin jännä, että sen mielentila vaihtelee niin paljon päivästä riippuen tai yhden treenin sisällä. Ekalla pätkällä tiesin että se keskittyy täysin. Nyt kun olen taas itkeskellyt pari viikkoa, niin onhan tuo jo melkein koomista - olen kaksi vuotta tehnyt parhaani, ja otus näyttää agilitykentällä siltä kuin se ei olisi ikinä ennen käynytkään ihmisten ilmoilla, sitä ei olisi ikinä kukaan kouluttanut tai kuin sitä ei voisi vähempää kiinnostaa joku agility. Väärin, väärin, väärin.

Topo tahtoo Topon kepin! Antakaa se heti! Topon keppi! Mutku Topo haluu!

Topon kanssa repsahdettiin hyppytekniikan treenaamisessa ja käytiin karsintoja edeltävällä viikolla Ville Liukan treeneissä, ratana sovellus jostain David Powellin radasta. Laitoin etukäteen tavoitteeksi etten sitten halua kuulla ohjaavani kuin tervaan takertunut etana tai krapulainen mursu tai mikään muukaan omituinen. Rintamasuunnat ja rytmitys olivat vähän hakusessa, mutta ei se mitään, koska MINÄ KUULEMMA LIIKUN HYVIN. Mitään puhdasta rataa ei todellakaan saatu aikaiseksi ja niistot eivät toimineet Topin kanssa ollenkaan, mutta ei se mitään!

Vielä muutama hassu pomppu, hyppytekniikaksikin kutsutaan:

Aikaisempiin verrattuna ponnistaa paremmasta paikasta ja pää pysyy alempana :)

"Tiiäkkö, me ei ikinä päästä sinne Naantaliin jos vaan leikitään palikoilla"

2011-07-07T23:06:00.001+03:00

Juhlistettiin ajokortin 1,5 kk synttäreitä ja lähdettiin Turku-kierrokselle kaverin mökille torstai-sunnuntai väliseksi ajaksi. Siis kotimaanmatkailua, ihan ilman agilitykisoja tai -koulutuksia. Omituista.

Koska Topo-eläin stressaa matkailusta, huutaa autossa aina välillä kuin syötävä ja menee hysteeriseksi jäädessään yksin vieraaseen paikkaan, Topo jäi kotiin uimaan ja syömään hyvää ruokaa. Mukavan rentona matkakaverina mukaan lähti Pössykkä, ja epäilen että kaikki olivat järjestelyyn oikein tyytyväisiä :)

Possulaistakin piti tietysti kuvata, sen turkki kasvaa kovaa vauhtia vaikkei sitä niin kuvista huomaakaan.

Silloin kun ei hypitty pellossa, oltiin tosi turisteja (vaikka maltettiinkin jättää Muumimaailma väliin). Hih, oli kivaa!

Hermorauniokoira 7 vuotta!

2011-06-27T23:36:00.007+03:00

Topilla (jolle porukat väänsivät taas uuden, ihan ansaitunkin lisänimen) tuli jo torstaina mittariin kokonaista seitsemän vuotta! Synttäreitä juhlistettiin hammaskivenpoistossa, nyt kelpaa taas esitellä Pepsodent-hymyä. Juhannuksenä käväistiin veneellä. Pessi näyttää veneellä ollessa lähinnä hölmistyneeltä, Topi on aaltobongari ja odottaa muiden veneiden ilmestymistä. Kun vene tulee, Topi kipittää keulaan ja tuijottaa lähestyviä aaltoja korvat pystyssä. Aaltojen tullessa kohdalle Pessi näyttää vaan entistäkin hölmistyneemmältä.

Ja kyllä, kuvat ovat kaksi vuotta vanhoja eli kauheaa huijausta. Vaikka turkki näyttääkin samalta, Pessi on aika paljon aikuisemman näköinen nykyisin :) (Missä lurppis-huulet ?!)

Viime viikolla käytiin pari kertaa treenaamassa, kerran yksikseen keppejä (oli kuuma, Pes ei vaan osaa avokulmia ja kestää jostain syystä onnettoman määrän toistoja), sekä keskiviikkona Tuulikin ja Timin kanssa. Ja kentällä oli ekaa kertaa JOKU MUU, siis ei-suunniteltua häiriötä! Tehtiin Possun kanssa ihan simppeliä pätkää, viereisellä kentällä treenattiin samaan aikaan, ja ekan esteen taakse mennessä Possukka muistuttikin lähinnä pyörremyrskyä. Esteen taakse jätettäessä se sitten aloitti ahkeran ensimmäisen esteen kyttäyksen, alkaakohan se vihdoinkin purkaa kaiken ympäristön aiheuttaman kuumumisen tekemiseen? Parasta jos näin! Juuri noin sen pitääkin mennä, juuri tuolta koiran pitää näyttää - katse tiukasti esteessä, koko eläin jännittyneenä, valmiina lähtemään liikkeelle ja kovaa - siistiä! Ei mitään löysää pään pyörittelyä korvat tötteröllä.

Meidän radanpätkä itsessään oli niin helppo, että luukutettiin ihan kunnolla ja kokeiltiin ensimmäistä kertaa myös 60 cm rimoja, mikä olisi tietysti pitänyt videoida, koska nyt en voi sanoa muuta kuin että meni ihan kohtuullista vauhtia eikä tiputellut. Otettiin myös Tuulikki - ehkä Pessille vähän vieraampi henkilö? - häiriköimään ja leikkimään jo röyhkeäksikin heittäytynyttä mukana roikkuvaa tuomaria. Ei vilkaissutkaan siihen suuntaan.
Tiistaina käytiin myös pitkästä aikaa roikkumassa mätsärissä (Koivukylässä asti, kuvitelkaas... hullua), eksyttiin kerran, pari kertaa ei vain tiedetty missä oltiin... Mätsärikoirat ovat ilmeisesti tylsiä; suurimmaksi osaksi paikoillaan ja hiljaa, eikä Pessi tuntunut kiinnittävän niihin juurikaan huomiota. Istuttiin puolisen tuntia portin vieressä, missä oli kovin liikenne, ja lopuksi tehtiin vähän flatwork-juttuja vireen nostattamiseksi, valsseja, sylkkäreitä ja muuta sinkoilua. Jäätiin vaan vähän Possukan kanssa kaipailemaan niitä agilityesteitä. Miksei mätsäreissä ole agiesteitä?!

Eilen käytiin taas Kivikossa ja tehtiin molempien kanssa setti hyppytekniikkaa. Omat taidot tältä osalta ovat aika rajalliset, perustuvat kahteen ohjattuun treeniin sekä itseopiskeluun, josta tuntui olevan päässä yllättävän vähän... Se olikin jotenkin ihan yllättävän hankalaa, ja treenin vallitsevana lausahduksena oli "jos kokeillaan silleen että...". Videoitiin kaikki toistot, tuijoteltiin niitä moneen kertaan joka välissä ja aina tuntui joku olevan väärässä paikassa; siirreltiin speed bumpia, hyppyjä, ohjaajaa, vaihdettiin palkkaa... Etenkin Topin pomput olivat alussa aika karmeita (mutta paranivat!), pom pom pom... Pitää tuijottaa vielä lisää kunhan saan ne latailtua koneelle.
Treenattiin Topin kanssa vähän keppejäkin! Tekisi niin mieli taas kisaamaan.

Tänään käytiin pyöräilemässä Possun kanssa. Pos oli hurjan hyvä, eikä pelännyt pyörää niin kuin viime vuonna kokeillessa. Ei menty pitkää lenkkiä ja yritin pitää vauhdin maltillisena, lähinnä testailtiin tuleeko hommasta mitään. Pössykkä ravasi nätisti, ja toisin kuin juostessa, pyörän vierellä ravaavasta koirasta näkee muutakin kuin takapuolen. Ja se ravaa niin puhtaasti, ja sillä on onnellinen idiootti-ilme. Se onkin varmaan meidän pyöräilyn suurin riskitekijä - onko hyvä syy ajaa ojaan vain sen takia, että koira näyttää niin kauniilta ja onnelliselta?

----
Ai niin, kaikki joilla on ongelmia Bloggeriin kommentoimisen kanssa, oletteko kokeillut noita kaikkia nimi/kotisivunosoite vaihtoehtoja? Itse en ainakaan pysty kommentoimaan edes omaa blogiani (:D) Google-tilin kautta. Kommentoikaa toki että miten onnistuu :P

Mihin tahansa menetkin, siellähän olet

2011-06-18T22:16:00.005+03:00

Tungettiin koirat autoon ja ajeltiin (minä ajoin, ihan ite!) kaatosateiseen Ojankoon. Jo mennessä satoi, ja kun päästiin lämppälenkille niin satoi jo aika paljon. Ennen kuin päästiin lämppälenkin puoleen väliin satoi tosi paljon ja oltiin ihan märkiä. Mut hei, vain sellainen pieni kesäsade... Kentälle päästessä ei viitsitty enää rakentaa rataa, vaan hyödynnettiin valmista kentältä löytynyttä ja säästettiin piirros ensi kertaan.

(Olkaa hyvä, kaunis hidasteleva kolmen pikselin möykkyvideo. Ja montakohan kertaa minullekin on sanottu, että putkiin pitää ohjata kunnolla eikä vain huitaista jotain outoa? Pätee muuten yllättävän moneen muuhunkin juttuun.)

Viereinen kenttä oli tyhjä, mutta sen viereisellä kentällä oli muitakin. Tuolla järjestelyllä Pessissä ei huomannut mitään eroa ei-häiriköityyn Pössykkään (ja on jotenkin tragikoomista että tuota voi edes kutsua häiriöksi...), lopuksi käytiin heilumassa myös yhden kentän lähempänä. Silloin oli jo myrskyn merkkejä havaittavissa, vilkuilua yms., mutta lähti kuitenkin kivasti mukaan tekemiseen. Me ei olla nyt treenattu häiriöitä tietoisesti, koska totesin jossain vaiheessa että siihen on käytetty moninkertainen määrä työtunteja ja vaivaa itse agilityyn verrattuna, ja silti tuntuu ettei homma etene mihinkään ja minä vain ahdistun. Tänä aamuna tajusin että hallikausihan alkaa taas kohta (siis todella ajankohtainen aihe murehdittavaksi :D!) eikä olla taaskaan saatu mitään aikaiseksi.
Okei, on se silti vähän edistynyt, ehkä ne kaksi aivosolua ovat varttuessaan alkaneet törmäillä toisiinsa tai sitten minun jatkuvasta ei niin tietoisesta kouluttamisesta alkaa vihdoinkin olla jotain näkyvää hyötyä.

Topin tassu alkaa näyttää paremmalta, jee!

Selkä suoraksi

2011-06-17T19:30:00.003+03:00

Tällä kertaa ei sakemanneilta, vaan eräältä toiselta:

Välistävetoja keskiviikolta.
Ensin ohjasin olemattomasti ja käskytin typerästi. Ei jotenkin oikein toiminut. Sen jälkeen parempi, mutta ihan oikeasti, mitä on tuo järkyttävä kumartelu?! Juuri kun olin jotenkin onnistunut hillitsemään sitä kaikkein primitiivisintä huitomista. Pitänee unohtaa pikkukettuagility ja hankkia tanskandoggi.

Eilen aamulla käytiin heti uudestaan treenaamassa, tällä kertaa Petran ja Taika-sheltin kanssa. Tehtiin kivaa möllirataa ja Possulan kanssa radalla oli ihan parasta! Pös keskittyi hienosti ja teki ihan täysillä vaikka oli uusi treenikaveri. Välillä tosin meinasi pyöritellä sitä yliliikkuvaista päätänsä, ja tokan pätkän eka eka rima tulikin alas eli ei tainnut sitten kuitenkaan olla koko aikaa ihan mukana.

Ei nyt taaskaan jaksa kirjoittaa mitään selkeää tai mielekästä. Huomenna olisi tarkoitus suunnata Nastola-hengauksen sijasta taas vaihteeksi treenaamaan :)

"Tuo on epäilemättä säälittävintä, mitä olen ikinä nähnyt"

2011-06-12T18:39:00.002+03:00

Eli Pessi uimakoulussa. Uimakoulun eilinen kokoontuminen sujui kohtalaisen hyvin, kahlailtiin parissa kivassa rannassa. Pessi oli hurjan urhea, etenkin verrattuna sen viime kesäiseen "hyi, märkää"-asenteeseen. Tuli jo omia uimakamoja ikävä! Tämän päiväinen esitys olikin sitä luokkaa, että voin varmaan unohtaa sen Pessin kanssa uimisen vähäksi aikaa... Okei, rannat olivat syvempiä, mutta silti, aikaimoinen nyhverö. Oikeastaan alkaa tuntua ettei tuo vaan tajua osaavansa uida ja jää siksi jumittamaan siihen missä tassut eivät enää yllä pohjaan. Enää ei voi kävellä, sen Possukka tajuaa. Tekisi vähän mieli kokeilla laiturinpäätekniikkaa...

Viime viikolla käytiin kerran agiliitelemässä, tehtiin sitä Pessille (pari postausta taaksepäin) vaikeaa U-asetelmaa hypyillä. Ei juossut kertaakaan sen yhden kriittisen hypyn ohi, mutta käännökset paukkuivat aikalailla. Se keskittyy kovasti lukemaan rataa ihan itse ja hakee selvästi edestä jotain estettä, mikä on tietysti oikein kivaa. Kokeiltiin sitten sitäkin että laitoin yhden houkutusputken sen nenän eteen, muttei mennyt lankaan, taisi olla jo liian monta oikeaa toistoa alla, pöh.

Lisäksi rakentelin pihalle kuusi irtokeppiä haasteellisempia keppitreenejä varten. Aloitettiin ihan perus avokulmilla, kun niihin ei ole oikein kentällä luottoa. Onnistuivat tosi hienosti, yhtäkään ei aloittanut väärin vaikka oli vaikeampiakin lähestymisiä. Keskittyminen ja vire taitavat olla omalla pihalla vähän eri luokkaa kuin kentällä, mutta kiva huomata että se osaa ne edes jossain :D.

Topi-raukan tassu ei näytä paljoakaan paremmalta. Edelleen se liikkuu paljon kolmella jalalla (Puudelsson on kyllä aika dramaattinen...) ja kiljuu kovasti sidettä vaihdettaessa. Haava ei ole vielä kunnolla umpeutunut, muttei ole alkanut märkiäkään. Topi kaipaa uimista!

Ihan oikea orava!

2011-06-07T00:01:00.003+03:00

Ikävät uutiset ensin: Topolla on nyt tuollainen jalassa. Topi teki sitä mistä Topi pitää eniten maailmassa - ui -, kunnes se lopetti uimisen ja jäi vain seisoskelemaan veteen. Kutsuin sen pois, tuli kolmella jalalla, oikea takajalka verta vuotaen, viilto anturassa. Kääräisin sukan solmuun tassun ympärille ja nappasin Puudelssonin kainaloon, mentiin kotiin ja puhdistettiin haava. Varattiin eläinlääkäri ja Toppana sai samalla rokotuksetkin, haava oli kuulemma sillä rajalla että kannattaako tikata, lääkärin kanta oli ettei tarvitse. Ei tikattu. Topi ei petä koskaan ja huusi tietysti kuin syötävä tassua tutkittaessa, kenelläkään samassa rakennuksessa olleella tuskin jäi epäselväksi että Topilla on ihan kamalaa.

Nyt ei uida eikä tehdä muutakaan mistä Puudelsson pitää sohvailua lukuunottamatta. Kiitti vaan niille jotka heittelevät lasipulloja meriin.

Pessin kanssa ollaan kesäretkeilty ja Pessi on päässyt toteuttamaan sisäistä oravaansa.

Take what ye can - give nothing back!

2011-06-01T22:21:00.007+03:00

Aloitettiin aamu Tuiskin kynimisellä (Mikki Hiiri on täällä taas!), hillitsin itseni mitä Pössykkään tulee ja totesin jotain että "jos tulee taas tosi kuuma kesä...". Ja vielä mitä, käveltiin Kivikkoon treenaamaan, treenattiin viestipätkä Flamsun kanssa ja alettiin vähitellen herätä siihen todellisuuteen että täällä on tosi kuuma kesä.

Kisaamisessa, jos unohdetaan kaikki muu, olisi jo se huima etu että pääsisi joskus radalle ilman että täytyy kantaa kaikki esteet yhden tai kahden hengen voimin paikoilleen. Me rakenneltiin tänään yksi Trkmanin rata, jopa kokeiltiin sitä, havaittiin ettei osata (=minä en osaa, Pösmy on loistava ja paukuttaa täysillä vaikka lämpöä oli ihan liikaa. Hulluja siis, muistui kummasti mieleen että miksi me herättiinkään viime kesänä aina puoli viisi), puuhailtiin vähän aikaa Flamsun juoksarien kanssa ja siivottiin. Ja käveltiin takaisin. Ja todettiin, että jos lähtee tuollaisessa lämmössä liikkeelle, vettä pitää olla aika paljon enemmän kuin meillä oli, onneksi koirille riitti :). Ja ostettiin pelastavat mehujäät (juu, en kuulu ihailijoihin mutta tuossa vaiheessa jo maistui!).

Meidän kentän ainoa varjopaikka :/

Takaisin siihen Pessiin siis. Ei ole kivaa jos on kuuma, ja ehkä tuo vielä menisi jos olisi tarkoitus köllöttää koko loma palmun alla lämpöhalvausta peläten... Mutta kun ei ole. Tadaa, sporttiorava:

Kuvat eivät oikein tee oikeutta Pessille eivätkä trimmille, parempia odotellessa. Ei se ole oikeasti noin epätasainen. Oikeastaan koko koira on yllättävän hyvännäköinen! (Jos ei siis lasketa sitä että sen etujalat alkavat melkein nenästä). Aluksi jäänyt poskiparta (ei kuulemma nuorekasta!?) tai niin kutsutut epäonnistuneet hapsut lähtivät nekin lopulta. Myös noita Uggeja lyhensin, mutta vähän pitää jäädä, ettei ihan kalju ole. Noista viimeisistä jalkahapsuistahan ei luovuta :D! Sporttiorava vaikuttaa oikein tyytyväiseltä.
Päivän saldona kynitty Tuis, kynitty Pösmylä ja kynimätön karva-Topi.

Perjantaina käytiin Outin + Eetun, Ainon, Halon, ja Kaarin sekä Annin + Figon ja Rondon kanssa Viikissä

Pessi-eno ja Kaari 4 kg :D Ja paras kaksikosta onnistunut kuva, kröhöm...

Loput kuvat täällä.

"Not that way! Oh! What's he doing?"

2011-05-26T22:54:00.002+03:00

Sitä luvattua videota (joka katkeaa keskeltä, miksi se niin tekee?!). En osaa kääntää, höh. Topia ei tarvitse kääntää, Topi kääntyy. Pessin kanssa ei ole ihan niin helppoa. Tietysti voisi käyttää käännöskäskyjä, kun ne kerran on opettanut... JOTAIN tuollaisille pätkille kuin tuo yksi pitää tehdä, pyllistys-tuulimylly-kombo (kiitti Claudia, nyt saatiin sillekin nimi :D!) ei taida olla ihan toimivin ratkaisu? ValiVali-Agi ry:stä tässä päivää.

Pupu-Topona Topo-Pupuna myös:

Aina jaksaa vähän riehua, etenkin puoli yhdeltä yöllä

2011-05-26T12:49:00.009+03:00

Heipparallaa!
Pääsykokeenvalvojan "koeaika päättyy"-ilmoituksesta on kohta kokonaista 23 tuntia aikaa, ja ollaankin jo kävelty kaksi kertaa Kivikkoon ja takaisin treenaamaan agia :)! Videoitakin on, mutta ei mulla.

Mitäs muuta, Puudeli on stressannut muuttoa ja käynyt uimassa. Päivän punkkiennätyksenä 5 Pessistä, 1 minusta (hyh...) ja yksi Topista. Ollaan Topin kanssa niin paatuneita pahiksia ettei meihin oikein punkitkaan tartu :D
Pessi syö heinää ja näyttää hurjemmalta kuin onkaan.

If you could be anywhere, where would you be?

2011-04-29T22:36:00.000+03:00

"Ei kannata yrittää etuilla nakkikioskilla"

2011-04-24T17:05:00.004+03:00

Käytiin Pessin kanssa luonnetestissä. Joltain koiralta (tai omistajalta...) oli paperit unohtuneet, joten Pessi pääsi peloteltavaksi melkein heti kun tultiin testipaikalle.

Luoksepäästävyys alkoi erikoisesti. Pessi haukkua louskutti (en tiedä mille, mahtoikohan Pössykkä tietää?) kävi haistamassa tuomaria ja yritti napata hihasta o.O. Olin odottanut lähinnä Pessin normaalia hännänheilautusta ja ehkä pientä pusuyritystä tai sitten "EVVK- Hei mä haistelen nyt tätä"-suhtautumista.
Tuomarin heittämän kepin poimi suuhunsa, muttei lähtenyt repimään sitä, ei leikkinyt kunnolla myöskään minun kanssani. Käytiin hakemassa lelukorista joku haiseva narunpätkä, jolla leikittiin. Vähän laimeaa kuitenkin verrattuna siihen apinanraivoon jolla tuo normaalisti hyökkää lelun kimppuun. (Enkä muuten tiennyt että oman lelun olisi saanut ottaa mukaan!?)

Kelkkakokeen ensireaktio oli raju väistöliike taakse ja loppuajan Pessi pyristelikin päästäkseen vielä kauemmas, eikä tainnut edes haukkua (en jotenkin kiinnittänyt tuohon ihan riittävää huomiota, mietin kai edelleen tuota ekaa vaihetta... onko se niin ohjaajapehmeä että pieni jännitykseni olisi voinut vaikuttaa noin? Enkö sitten muka ole tokomölleissä jännittänyt yhtään?). Kelkka oli kamala, eikä Pessi meinannut millään tulla lähemmäksi. Möröltä riisutut pipot ja kaulahuivit se kyllä poimi tunnollisesti suuhunsa, mutta itse kelkan luokse ei tullut ihan helposti.

Myöskin tuomarin hyökkäykseen Pössykkä reagoi yrittämällä pakoon. Luulin että se olisi vähän pystytellyt keesiä ja karjunut hurjasti, mutta kaiken kaikkiaan se oli aika hiljainen koko testin ajan.

Pimeään huoneeseen tuomari pyysi ottamaan jonkun tutumman henkilön, kun tuomarit olivat jo pelotelleet Pössylää, ja Outi tuli pitämään sitä mökin ulkopuolella. Hih, huoneessa Pössy hääri edestakaisin, nousi jossain vaiheessa pöytää vasten, tuijotti suoraan kohti ja totesi että tuolla se on, ja jatkoi ovensuussa pyöriskelyä. Tuomari kommentoi että se tietää mihin pitäisi mennä, muttei miten sinne pääsee. Kutsuin varmaan kolme kertaa, ja lopuksi sain käydä esteen nurkalla ennen kuin P tuli.

Terävyyskoe seinällä oli aika hiljaista kuultavaa sekin, Pös ei ollut ilmeisesti (?) tehnyt juuri mitään ennen kuin tuomari lätkäisi seinään sen vieressä, jolloin väisti. Siellä se istui tuomarin kainalossa kun palasin.

Laukauksissa heilutteli vähän korviaan.

Loppupisteet 93p.:
I. Toimintakyky: -1, pieni
II. Terävyys: +1, pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
III. Puolustushalu: -1, haluton
IV: Taisteluhalu: +2, kohtuullinen

V: Hermorakenne: +1, hieman rauhaton

VI: Temperamentti: +1, erittäin vilkas (yllätys yllätys)

VII: Kovuus: +1, hieman pehmeä

VIII: Luoksepäästävyys: +2, luoksepäästävä, hieman pidättyväinen

Laukauspelottomuus: laukausvarma, +++

Onhan tuossa nuokin mitä olen ajatellut Pösmyn hysteerisen häiriöherkkyyden syyksi - yhdistelmä pieni toimintakyky ja erittäin vilkas.

Nössö-Pössy agiliitää, pikkupätkä perjantailta (valssin_voisi_edelleen_yrittää_ajoittaa_oikein):

Ja on muuten ihan harvinaisen kaunis tuo pinkki huppari, muttei se ihan absoluuttisen kamala voi olla, koska Topi ei kieltäytynyt esiintymästä julkisesti samassa seurassa sen kanssa :D

Logic will get you from A to B. Imagination will take you everywhere.

2011-04-15T19:49:00.001+03:00

Kokeiltiin eilen, mitä temppuja Pessi muistaa, mitä niistä se erottaa ja mitä minä muistan eli kunnon sillisalaatti. Pessillä on vaan kovin voimakas taipumus soveltaa, teetin ensin kierimisen, sitten kutsuin sivulle. Pessi-Lotta tuli oikein nätisti ...kierien. Pessille pitäisi selvästikin keksiä jotain haasteellisempaa, mutta ainakin näyttää siltä että Pessi-Lotalla on enemmän mielikuvitusta kuin minulla :P

Viime viikolla korkattiin ulkokausi sateisessa, hyvää vauhtia sulavassa Ojangossa ja eilen käytiin kurkkaamassa Kivikko. Treenattiin ensin viestiä Flamsun kanssa (Isi sanoo että Topikin on palveluskoira; Topi odottaa että Topia palvellaan) ja sitten siirryttiin kentän puolelle. Olin suunnitelllut meille treenin Flampulan vauhtiympyrälle, ja jos nyt seuraavan puolentoista kuukauden aikana käydään pari kertaa treenaamassa, taidetaan tehtä lähinnä jotain helppoja juttuja.

Videota (Hih, aina kun noita katselee äänillä, Pössy tunkee viereen kallistelemaan päätään kuin pieni pöllö!):

(voi kökkö, Youtube ei suostu lataamaan mitään, pakko tyytyä tähän kuvakokoon...)

Tops valloitti vesitorninnyppylän

Pössystä tulee hassun näköinen kun tuulee :)

Kuvat ovat ihan sekaisin, olkoot.

Spooky how the time flies when one's having fun.

2011-04-03T18:35:00.004+03:00

Pitäisi varmaan kirjoittaa, mutta kun ei huvita, ei ehdi, ei jaksa, niin ei sitten kirjoiteta. Paitsi nyt. Kannattaa kuitenkin varautua määrittelemättömän (tai no, 25.5. on ratkaiseva päivämäärä) pituiseen hiljaisempaan päivitystahtiin, koska operaatio Eläinlääkikseen vie runsaasti aikaa ja "ylimääräinen" aika menee sitten koirien kanssa heiluessa. Ja nyt kun kevätkin tulee (kai?) vähitellen ja siitä täytyy ehdottomasti kaikissa blogeissa julistaa, niin sanotaanpa etten edes muistanut kuinka mukavalta lumeton maa tuntuu kengän alla!
Sisätemput ovat nousseet taas suosituksi ajanvietteeksi lukemisen ohella, en vaan taaskaan keksi mitään opetettavaa Pössykälle. Teen keittäminen ja tarjoileminen samalla kun itse pänttään nikotiiniamidiadeniinidinukleotidikoentsyymejä olisi tietysti oikein loistavaa, mutta jos nyt kuitenkin pidättäydytään siitä.

Ollaan me agissakin käyty, toissaviikolla sama kokoonpano (ei kouluttajaa, vain pari ryhmäläistä) ja valmiiksi suunniteltu valssi-pakkovalssitreeni. Pessi oli oikein loistava, tosi ihana, siisti, ja kaikki sujui. Valssit eivät venyneet ja paukkuneet kummallakaan, Possu meni kovaa, meni sinne minne ohjattiin, KESKITTYI, osasin melkein ohjata ja tehtiin pari puhdasta rataa sekä sitten testailtiin kaikkea kivaa. Viime kerralla meillä olikin tavallinen ryhmäkokoonpano, Pessi häiriintyi suunnilleen kaikesta mistä voi häiriintyä ja käyttäytyi hunnimaisesti hallin ulkopuolellakin, mikä sinänsä on uutta. Näitä hetkiä kun sitkeä uskoni siitä että mistään ikinä tulee mitään kokee kovan kolauksen. Miten se voisi ikinä toimia kisoissa, joissa olosuhteet ovat joka kerta erilaiset, kun se ei ilmeisesti koko talven treenaamisenkaan jälkeen toimi tuolla kunnolla? No ei mitenkään.
Toisaalta lukemiseni takia en voi mitenkään puuhailla piskien kanssa ihan yhtä paljon kuin tavallisesti, ja pieni lataus ylimääräistä energiaa ei sinänsä ole paras tapa pitää Pössykkää agilityn lähettyvillä tyynen rauhallisena. Tai edes rauhallisena.

Tokoa ei olla treenailtu, koska itseäni ei huvita, ja lupasin itselleni etten lupaudu mihinkään kimppatokoilemaankaan ennen kuin oikeasti huvittaa, ei ole reilua koiralle jos en ole kunnolla mukana eikä myöskään mitään järkeä treenata, jos ei vaivaudu kouluttamaan kunnolla. Seuraamista tosin voi aina vähän hinkuttaa (sehän nyt ei varsinaisesti liity tokoon, eihän?) ja tuossa olohuoneessa mahtuu juuri ja juuri treenaamaan takapäätä. Sillä on siistit olohuonetäykkärit! Äsken otettiin ulkona pidempää pätkää, Pes oli vähän vaisuhko, ei söpöjä etujalkoja, ei kunnollista takapäänkäyttöä eikä muutenkaan sellaista riemuidari-ilmettä. Eli vähän tylsää, sellaista perusnättiä missä paikka pysyy jne. Mutta olihan siellä ehkä vähän märkää? Päivän ufo olikin sitten lumikinos, jolle huomasin Pessin välillä sivusilmällä vilkuilevan, ja kun seuruupätkän jälkeen vapautin, se ryntäsi sinne pörhistelemään. Kutsuin takaisin ja menin katsomaan kinoksen taakse. Ei siellä ollut mitään, ainakaan sellaista minkä minä voisin huomata.

Kuvapuolesta vastaa jälleen Pessi, joka sai poseerata uuden kauneudellaan/rumuudellaan keskustelua aiheuttaneen pannan kanssa. Vanha Berran fleecepanta sanoi sopimuksensa lopullisesti irti ja putosi taskustani matkalla treeneihin, eikä sitä löytynyt etsinnöistä huolimatta.

Juokseminen tekee pienen Pessin niin onnelliseksi

2011-03-20T18:06:00.006+02:00

Vaikka minulla on taipumusta kriittisyyteen ja valittamiseen kun se vain on mahdollista, niin nyt en voi kuin hehkuttaa! Oltiin Possun kanssa keskiviikkona keskiviikon treeneissä (ja kirjoitan siitä nyt, mutta mikä voittaisikaan integrointia ja happovakioiden laskemista!?), paikalla ei tällä kertaa kouluttajaa ja meidän lisäksi vain kaksi koirakkoa ja me tietenkin Pössykän kanssa ryntäiltiin päättömästi ympäri hallia: Pessi pääsi juoksemaan, minä pääsin juoksemaan ja kaikilla oli siis saletisti kivaa. Meidän treeni koostui parista suorasta putkesta, muutamasta hypystä ja puomista ja oli kaiken kaikkiaan enemmän sinkoilu- kuin ohjauspainotteinen. Puomi oli ehkä siistein ikinä, juoksin Pössykän perässä ajatellen että katos, tyyppi menee aika kovaa, ja hyvin pian se vaihtui ihmetykseen siitä että aikooko eläin pysähtyä ollenkaan (Outin kanssa Purinalla käydessä minulla oli aikamoinen kontaktisika, joka lähti useammankin kerran lelun perään ilman vapautusta). Pessi kuitenkin päätyi horjuttamaan vakaata käsitystäni siitä faktasta ettei täydestä vauhdista voi pysähtyä kuin seinään. Puomia tehtiin kaikkiaan ehkä neljä kertaa, kaikki yhtä mielettömällä ryminällä alas. Erityistä syyttä tyytyväisyyteen antaa se seikka, että suoritus oli yhtä hieno riippumatta siitä juostiinko tyhjää nurkkaa vai muita koiria kohti :)

Eilen naksuttelin Possulle vähän peittoon kääriytymistä. Kyseessä ei tosin ole kääriytyminen ihan sanan varsinaisessa merkityksessä, koska sen sijaan että Pessi pyörähtäisi somalle rullalle ja näyttäisi eteeriseltä, se makaa selällään peitto suussa kaikki jalat sätkien ja näyttää hyvin iloiselta. Millainen ihminen voisikaan enää vaatia sitä siistiä rullaa!?

We each need to find our own inspiration, Kiki. Sometimes it's not easy.

2011-03-10T20:26:00.008+02:00

Eilen treenattiin agilityä, siitäkin huolimatta että sinne raahautuakseen piti ensin katsoa pari varmasti motivoivaa Youtube-pätkää. Vähän meinaa häiritä se, ettei pysty treenaamaan omatoimisesti sitä mitä haluaa silloin kuin haluaa, toisin sanoen että reissu lähimmälle hallille jonka vuokraan on varaa (olettaen että löytyy joku muu hullu seuraksi) kestää lämppineen, jäähkineen ja treeneineen sen viisi tuntia. Mikäs siinä jos aikaa olisi loputtomiin, mutta kun ei ole. Ei olla siis viime aikoina ihan hirveästi treenailtu mitään, lähinnä temppuja ja lenkkeilyä. Muistin jo unohtuneen syliinhyppäystempun (ja päätellen siitä että meinasin lentää selälleni, Pessi ei suinkaan ollut unohtanut vaan kaivannut sitä!) ja myös juokseminen liukkaalla on johtanut pariin pyllähdykseen - liukkaat paikat tuppaa huomaamaan aina vasta juuri sen jälkeen kun on jo hihkaissut koirat vauhtiin :P
Eilen mukana sekä Turkis että Nahkamakkara. Pössykkä oli ensin taas aika kamala, tosi kierroksilla ja istutin sitä ekan hypyn takana aika kauan. Toisaalta se alkaa ehkä vähitellen hieman jossain määrin vähän tottua kouluttajan läsnäoloon radalla. Itse treeni meni kivasti, silloin kun itse osasin ohjata, edes noin niin kuin suunnilleen. Työnnöt hyppysuorilla on vaikeita (minulle...) ja kahden täysin erilaisen koiran kanssa ne pitää osata myös ajoittaa eri tavalla ja oikein - Topsin hyppy mediriman yli on paljon lyhyempi sekä ajallisesti että pituudessa mitattuna. Lisäksi Pössykkä tarvitsee vähän turhan voimakkaan ohjauksen tuollaiselle sivuttaiselle hypylle - tässä vaiheessa voin aloittaa lauseen: "Näitä siis treenattava..." jne. Joo sitten kesäkuussa. Kepit oli siistit, kontaktit oli hienot, putket vauhdikkaita ja muutenkaan tyyppi ei pahemmin hidastellut ;)

Tänään löydettiin itsemme suostuttelun jälkeen metrosta matkalla kimppatokoihin. Kuten olin etukäteen todennut, lähtökohdat ovat hyvät jos ei varsinaisesti tiedä mitä haluaisi treenata (jos haluaa...)/mitä pitäisi treenata tai edes että miten. Tehtiin sitten seuraamispätkä, kaukoja, paikallamakailua, temppuja, sivulla istuskelua ja jokunen hanskannouto. Hieman hämmentävää, tyypillä vaihteli viretila taas tosi paljon - välillä tosi nättejä VOI-kaukoja koirahäiriössä, ulkona - välillä koko koira oli yksi "Vuh! Pöh!" ja paikallamakuussakin sen piti kommentoida jotakin, never had that one before... Seuraaminen oli perusnättiä, Pös on niin söpö. Sivulla istuessa reagoikin sitten tosi voimakkaasti kun Tuiski ampaisi vierestä ruutuun, tokalla ja kolmannella enää heilutteli korvia. Taisin lupautua huomiseksi uudestaan, ei tässä näin pitänyt käydä...

Äiti neuloi Topille hienon villapaidan :) Nahkamakkara "Nahkis" Puudelsson ylpeänä esittää:

"Topi ei ole mikään vitsi!"

2011-03-05T16:42:00.001+02:00

Kommentti jonka saan kuulla aina kun yritän käyttää luovaa mielikuvitusta Topin trimmauksessa.
Tänään trimmi kuitenkin keskeytyi ruokatauon ajaksi (Topin trimmaus on projekti, etenkin kun sitä ei ole trimmattu sitten... lokakuun? ja karvaa kasvaa oikeasti jokapaikassa, toisin kuin vaikka shelteillä tai Tuikuilla. Sheltin hurauttaa lyhyeen karvaan niin äkkiä), joten Toponan hienosta niskatukka-karvakauluksesta piti saada pari kuvaa.

o.O ?

You can keep doing that forever, the dog is NEVER going to move.

2011-02-28T13:09:00.003+02:00

Topin kuvaaminen on taitolaji. Kaikki maailman tuska kasaantuu Topin niskaan heti kun kamera ilmestyy näköpiiriin.

Erityisesti kemian opiskelu rasittaa pientä Puudeli-eläintämme.

Oikeasti Puudelsson on vain pahuksenmoinen vedättäjä, ja kuvia on turha kuvitella saavansa ilman lahjuksia.

Yleensä homma alkaa toimia kun vaan hinnasta sovitaan.

Millainen huippumalli nyt ilmaiseksi poseeraisi?

No esim. tällainen, vaikka täytyykin myöntää että mitä karismaan tulee, Pössykkä ei yllä aina ihan samalle tasolle.

"Ihan kaatokännissä orava ei enää ole..."

2011-02-20T18:07:00.008+02:00

:D Tuo onkin jo paljon sanottu, yritetään tehdä parhaamme ja olla sen arvoisia :D!

Tiivistetään: Topin kanssa kisattiin kaksi agirataa Kirkkonummella. B-radalta vitonen koska olen tyhmä, A-radalta yliaikanolla koska ihanneaika oli tyhmä ja koska kamera on tyhmä, tokaa rataa ei ole videolla. B-rata:

Ja jos orava saa selän kipeäksi, syytä ei tarvitse etsiä kaukaa. Onneksi tuo toivoton kumartelu vähenee heti kun ohjattavaksi otetaan maksiesteitä liitävä Turkis, joka ei pahemmin jätä aikaa kumarteluun...

Keppien puolessa välissä huomasin ettei minulla oikeastaan ole aavistustakaan siitä, kuinka rata jatkuu keppien jälkeen (eikä ole eka kerta, keppien suorittaminen on keskittymistä vaativaa hei!). En viitsinyt ottaa riskiä keppien keskeytymisestä, joten luotin siihen että rata palaa mieleen kun kepit loppuvat, aina ennenkin niin on käynyt. No joo, nyt ei palannut (piti sitten vetää koira pois kun se kerrankin vähän irtosi johonkin suuntaan?!) ja jouduin arpomaan kahden lähellä olevan hypyn välillä (5 ja 17), joista 17 tuntui paremmalta valinnalta tuossa vaiheessa rataa.

Tokalla radalla tehtiin tyylikäs A:lle meno, johon olin rataantutustumisessa kokeillut sekä valssin että persjätön ja pääsyin radalla huitaisemaan jotain niiden väliltä ja jäämään kuitenkin väärälle puolelle A:ta, jonka sitten korjasin tyylikkäästi rynnimällä koiran edestä. Vaikka siinähän olisi ollut loistava paikka jollekin erinomaisesti ajoitetulle takaaleikkauksellekin. Lopputuloksena 0,98. Kaiken kaikkiaan kiva kisapäivä ja radat sujuvia siihen nähden, että me ollaan kisattu viimeksi elokuussa...

Tänään käytiin sitten Turkiksen kanssa nakkimöllitokot. Aina sitä innoissaan ilmoittautuu (joo joo, se tarvii kokemuksia, treeniä treeniä, hyvä juttu jne.) ja sitten toteaa ettei oikeastaan huvitakkaan. Tiivistetään taas; Pössykkä noudatti tänään HHHH-sääntöään (häiriinny, haahuile, hauku, hilseile). Pisteitä kertyi 145/160 ja toteamus ettei se osaamiseltaan oikein vaikuta nakkimölliltä (oh, really?!). Kehässä meno oli tosin lähinnä jotain muuta kuin on opetettu, parin tunnin odottelun jälkeen se sitten alkoi olla järkevämmän oloinen. Sillä vaan menee nuo fiilikset niin vuoristorataa, riippuu aina vähän hetkestä miten tyyppi toimii (vai toimiiko...).
Ehkä me jätetään tokot tauolle. Ei niin, ei se agilityssä ole yhtään se häiriökestävämpi, mutta agility on sentään agilityä. Ei mahda mitään, mutta ihan loputtomiin ei jaksa treenata vain suorien perusasentojen tuottaman suunnattoman riemun takia. Jossain vaiheessa olisi kiva jos joku toimisi ihan oikeasti.
Sanotaan se nyt vielä uudestaan; toko ei ole meidän laji. Nih!

Pössykkä ja kieli

Pössykkä ja R.I.P. hanska.

Ai niin, sain nyt vihdoinkin väsättyä tyypeille laatikot tuonne yläreunaan. Noudattavat blogin yleistä linjaa, eli sisältävät vähän turhan paljon kuvia ollakseen oikein tyylikkäät (tai ei oikeastaan, onnistuin hillitsemään itseni. Tuo ei ole vielä mitään!) ja sopivat näin ollen oikein hyvin tähän visuaaliseen kaaokseen.
(Onko muilla koneilla muuten onkelmaa tuon Pössyn ekan kuvan kanssa, itse en saa sitä klikattua suuremmaksi, vaikka olen parikin kertaa lisännyt kuvan uudestaan, uuteen osoitteeseen yms. Ei reilua, yksi lempparikuvistani! Siitäkin huolimatta että Pessi näyttää siinä aivottoman lisäksi myös jalattomalta... )

Kiltit lapset näkyvät mutta eivät kuulu

2011-02-13T17:55:00.003+02:00

Ainakin tokossa. Aika harvoin voi rehellisesti sanoa ettei keksi suorituksesta mitään hyvää, mutta tänään päästiin kyllä hyyyvin lähelle sitä tasoa. Topo siis tokokokeessa, jostain syystä, sen sijaan että oltaisi menty Hyvinkäälle aksaamaan niin kuin on jo pari päivää tehnyt mieli ja olisi ehdottomasti pitänyt.

Pornaisten heppamaneesilla oli KYLMÄ. Kaikki alkoi mennä pieleen jo luoksepäästävyydessä, Puudelsson ilmeisesti pelästyi tuomaria ja pakitti ihan kunnolla, ja tuomarin houkutteluun reagoi epäilevällä murinalla. Siinä miun kympin luoksepäästävyyskoira. Saatiin liikkeestä nolla ja lupa jatkaa koetta, vaikka olisinkin voinut marssia samantien ulos... Paikallamakuu muuten ok, paitsi ei noussut loppuperusasentoon toisellakaan käskyllä (Tops, joka treeneissä yrittää ennakoida perusasentoja). Tästä 7 ja omaa vuoroa odottelemaan, oltiin yhdeksänsiä kahdestatoista koirakosta. Voi mikä lottovoitto.
Oma vuoro päättyikin sitten nopeasti. Hihnaseuruussa jumitti kaikki liikkeellelähdöt, välissä jotain epämääräistä komean haukunnan ja vinkumisen säestämänä ja seuruun lopetuksessa Tops oli harhautunut jotenkin selkäni takaa oikealle puolelle. Tästä 6.
Aloitettiin vapaana seuraaminen, jossa sama homma jatkui, sillä erotuksella että Topo liitti soppaan vielä yhden maahanmenonkin. Tässä vaiheessa totesin että meille riittää, kun ei toimi niin ei toimi. Pitikin ajaa Pornaisiin asti huomaamaan se? Mums, kisakirjat maistuu hyvältä :P
Mutta huippua, ensi viikolla agikisoihin: kaksi agirataa Masalan kuplassa!

Kotiintullessa lähdin viemään Pössyä ulos, se sai noutaa hanskan:

Pössykkä ei ota tuota hanskaa ihan vakavasti, se taitaa (ohjaajansa tavoin...) pitää sitä enemmän leluna kuin noudettavana... No joo, kapulat se noutaa asiallisesti, kai se riittää.

Jumping for joy is good exercise

2011-02-10T21:07:00.007+02:00

Voi että Pössykkä on hauska. Kyllähän se ylikuumuu helposti ja on ihan sikamaisen häiriöherkkä, mutta on se ihana :). Ja parhaimmillaan niin siisti!

Ollaan ulkoiltu viime aikoina oikein erityisen ahkerasti ja parhaaseen valokuvausaikaan, kiitos lukulomaansa lähestyvän abin joustavan (joskin täyden...) aikataulun. Ma ja ti oltiin piskien kesken Viikissä ja tänään otettiin uusiksi, neljä tuntia Venlan & ceskyjen kanssa eli Topsu-raukka jäi kotiin :(. Eilisen lenkit jäivät lyhyemmiksi, ja iltalenkille lähtiessä olikin suhteellisen pirteää porukkaa. Ja vaikka itseä kuinka väsyttää, Pessi jaksaa aina piristää ottamalla tasajalkaloikkia hihna suussaan äärimmäisen riemastuneena ulospääsystä ja kaikesta muustakin. Pessillä on aina niin kadehdittavan kivaa. Niin söpöä!

Tokoiltukin ollaan, ihan vähän, ja koska se on Pessistä niin siistiä. Sillä on söpskit seuraamisetujalat, ja se ihan meinasi haljeta riemusta kun pääsi tokoilemaan :). Luoksetulossa tuli tosi kovaa ja heitti takapäänsä perusasentoon lennosta, liukuen ainakin metrin taaksepäin ihanteellisesta paikasta. Ei ehkä kovin ihanteellista, mutta söpöä :). Kaukojakin kokeiltiin - mikä kuolleena syntynyt ajatus, tarvitsee tuskin mainita että nekään eivät sujuneet kovin ihanteellisesti? Silti otettiin useampi toisto, kun piti yrittää ehtiä nähdä MITÄ se oikein tekee, kun tekniikka oli niin omituinen. M-s-vaihdossa se hyppäsi jotenkin kummallisesti ilmaan suoraan makuuasennosta ja laskeutui sitten seisomaan. Ei ehkä ihanteellista, mutta huvittavaa :) Meillä taitaa olla kaukojen kanssa vielä vähän töitä... Sisällä homma toimii, tehtiin pitkästä aikaa (varmaan seitsemästä metristä) ja oli hienot! Mielestäni kehittynyt tosi paljon siitä kun viimeksi videoin, pitää videoida taas. Nopeita, täsmällisiä vaihtoja ja tyyppi hereillä.

Topon kanssa ollaan yritetty pitää pakettia kasassa ja hillitä jääviin liikkeisiin liittyvää kasvavaa (?) epävarmuutta...
1. Yhdestä hullusta huolimatta Topia pitää oikeasti motivoida. Se ei viitsi mennä maahan (rankkaa hei!) jos palkkana on nappulaa, vaan tekee pelkkiä liikkeestä seisomisia. Älä pliis palkkaa nappulalla.
2. Lapasella (Topihan ei pahemmin taistele lapasesta, mutta sille tuottaa ilmeisen suurta tyydytystä saada kuljeskella ympäriinsä lapanen suussa) tai paremmalla namilla palkattaessa se ei aina viitsi kuunnella käskyä ja lottokone päätyy usein maahanmenoon.
3. OPETA SILLE KOIRALLE NE JÄÄVÄT! Onhan tässä niin huimasti aikaakin.

Pois alta, risut ja männynkävyt!

2011-02-05T19:49:00.006+02:00

Joulukuussa rakentamani pahvieste pääsi toista kertaa tositoimiin.
Pessi hyppynoutaa:

Topi ei tainnut pahemmin kunnioittaa askarteluni tuloksia :D

Joo, sille pitäisi jättää pidempi matka ennen hyppyä...

Ai niin, aloin opettaa Pessille kuplien puhaltelua Susun ja kumppaneiden innoittamana. Homma on toistaiseksi tauolla, koska heti veden ilmestyttyä Pössykkä alkaa ensireaktiona joka kerta juoda tunnollisesti, mikä tosin Pessin tapauksessa on sekin äärettömän söpö temppu. Suun, nenän ja kaikkien muiden reikien kautta se vetää vähän turhan paljon vettä sisäänsä ja levittelee loput lattialle :D

Pessi 2v!

2011-02-04T19:02:00.003+02:00

Pessi-eno vietti synttäreitään Viikissä siskontyttö Haloon tutustuen :)

Pikku Tarja on tosi söpö :)

Eetu piti Pessin hyvässä järjestyksessä

Älä vingu, riittää kun tuuli vinkuu!

2011-02-03T17:28:00.004+02:00

Käytiin tänään Agimestassa treenaamssa Tuulikin & Usvan + Timin, Ninjan (ja Usvan) ja Anninan &Tomon ja Kaeden kanssa. Oikein kivaa, Pessille vähän vieraampia häiriökoiria :) Pessi olikin tänään oikein kiva, hirveän täpinöissäänhän se oli mutta niin se nyt yleensä tuppaa olemaan. Tehtiin pari pätkää viiden esteen (neljä hyppyä + putki) kanssa, toimi, oli kivaa, Turkis oli HIENO! :). Maksikoiran ohjaamisessa on kyllä oma hohtonsa... Ja rakastan niin sitä ääntä, joka tulee kun noinkin valtava otus painaa täysillä putkiin!

Eilisillan treenit eivät olleet niin loistavat, siinä vaiheessa kun olisi ollut meidän vuoro, Pössykkä oli suhteellisen hysteerinen (se ei vaan kestä muiden koirien juoksemisen, leikkimisen ja aksaamisen katselua, kaikkein vähiten maksien...) ja itsellä mieliala nolla, joten treenasin vaan Toppanan kanssa. Itse rata (Hyvinkään maksikolmosten agirata) meni jotenkin tosi tahmeasti, illan pelasti onnistunut ja sujuva valssitreeni :)

Topsun kanssa ollaan tokoiltu oikein hurjasti, lähinnä yritetty kasata koesuoritusta kuppipalkalle ja pitää viimeisiäkin liikkeiden rippeitä kasassa :D Kaksi vuotta ne ovat sillä pysyneet päässä ihan hyvin, nyt kun aletaan treenata niin kaikki hajoaa :P Tai no, lähinnä se yrittää lotota jääviä vähän enemmän kuin olisi tarpeen, mikä hieman häiritsee kuppipalkkatreeniä, ne liikkeet kun pitäisi ensin osata... Vinkuminen sen sijaan tuntuu vähentyneen, yhdentekevää tosin koska kokeessa se huutaa kuitenkin.

Pössykän olohuone-ohjattu. Voisi ehkä mennä ulos, siellä saattaisi olla vähän enemmän tilaa? Keltaisia vinkupalloja mahtuu suuhun sujuvasti pari kappaletta, noutokapuloiden kanssa homma ei (onneksi..) toimi ihan niin!

Kukaan ei saa minua tänään kiinni. Minä viuhun kuin myrskytuuli!

2011-01-29T21:07:00.010+02:00

Torstaina Pössylä pääsi fyssarille. Ensin tsekkasi etupään, kuulemma hiukan kevyehkössä kunnossa, sitten siirtyi toiseen päähän ja totesi "Ahaa, se onkin panostanut takapuoleen!" :D Selästä löytyi yksi pikkujumi ja se samainen etuosa on kuulemma vähän kireä, nyt sitten venytellään rintalihaksia. Muuten kehui selkälinjaa ja yleistä liikkuvuutta moneen otteeseen, kyllä kuulemma kelpaa harrastaa :)

Keskiviikkona oli meidän myöhäisillan aksat Annen opastamana. Treenasin taas vähän molempien kanssa, rata oli kiva! Topsulla oli hirveästi intoa ja koska se on oppinut että takin poisotto tarkoittaa radalle pääsyä, se ei meinaa pysyä nahoissaan ja sain ihan tosissani yrittää ennen kuin sain takin pois vempuloivalta Puudelssonilta :). Kylmyyden takia pyysin matalia rimoja, laittoivat sitten 25 cm ja nauroivat että pääsee Sara juoksemaan :D No niin kyllä pääsi, oli ihan huippukivaa. Sain jopa kehuja ohjauksesta ja ilmeisesti olen onnistunut vähentämään huitomista (ainakin tietoisesti ajattelen aina ennen rataa että kädet_alas), koska siitä ei enää huomauteta koko ajan. Tai sitten minut on vaan leimattu toivottomaksi tapaukseksi...

Pössynkin kanssa oli oikein kivaa ja se vaikutti aika rennolta. Me ei enää ilmeisesti osata välistävetoja, niitä pitäisi olla koko ajan treenaamassa ja se hakee niin helposti seuraavan esteen taakse etten ikinä ehdi vetää ajoissa. Pessin kanssa selvittiin huomattavasti paremmin yhdistelmästä puomi - 90 asteen käännös hypylle ja siitä kepeille umpikulmaan. Kohta kun tuntui vaativan joko itsenäisen kontaktin tai itsenäisen keppien aloituksen ja törkeän takaaleikkauksen siihen päälle. Topin kanssahan ei toimi kumpikaan, puomilta se lentää alas heti jos yritän liikaa sooloilla jne., joten sen kanssa piti turvautua ei niin tyylikkääseen ratkaisuun ja juosta puomi loppuun asti ja valssata ennen keppejä. Pessin kanssa tuon olisi voinut tehdä monellakin tapaa, ensin kuitenkin leijeröin puomin lopun, kutsuin ja lähetin umpikulmaan poispäinkäännöksellä. Kontaktit oli kaikki tosi hienoja, erityisesti tykkään siitä että siinä missä tuo ennen haki puomin loppuun niin että etujalat olivat juuri ja juuri maassa, nyt se usein juoksee pidemmälle ja stoppaa viime hetkellä takajalat puomin alaosassa :)

Mene leikkimään pieni ötökkä!

2011-01-25T21:42:00.001+02:00

Lauantaina piti käydä äkkiä aamulenkillä juoksuttamassa tyyppejä ja olla maksimissaan pari tuntia, mutta törmättiinkin sattumalta Claudiaan & piskeihin sekä Riittaan & Fiilikseen ja hujahtikin neljä tuntia, hups. Fiiliksen viehätysvoima oli vähän liikaa Topille (ja muillekin...), joten Topi sai viettää loppulenkkinsä narun jatkeena.

Tokoiltiinkin vähän. Pessi tosin ei irronnut ruutuun pätkääkään, tai irtosi, mutta vasta treenin loputtua Fiilis-vieheen perässä...

Nahka ja Turkis, collie ja sheltti

Tänään käytiin hallilla luopumassa avaimesta, yyh. Koska sinne oli taas tulossa Joku Muu, Topi jäi kotiin ja minä keskityin kokonaan Pessiin :). Ensimmäinen puoli tuntia Muutonta aikaa treenailtiin puomia ja hengailtiin, teetin mm. yhden noudon, kun löysin vieraan ohjatunnoudon kapulan. Hieno oli! Kun Muu tuli, siirryttiin tekemään pieniä hyppyjuttuja. Pössykkä oli ihan tosi loistava, en tiedä liittyikö siihen että se oli ehtinyt olla jo hallilla ja vähän väsynyt, vai siihen ettei Joku Muu tällä kertaa ollut kolme kuumana käyvää maksikoiraa ja vielä kuumempana käyvää ohjaajaa, vaan vähän hillitympää laatua. Kuitenkaan en huomannut mitään eroa verrattuna kahdenkeskiseen halliaikaan, parasta :)! Ehkä tämä tästä, jospa Pössykkä aikoo sittenkin saada 2v-lahjaksi ne aivot?

Se puomitreeni. Puomi on pidemmän aikaa ollut vähän sitä luokkaa ettei sen kanssa ole oikein voinut rauhassa elää. Ei ole kivaa jos pitää juosta vieressä että eläin etenee. Onhan tuo vielä vähän hitaahko ym., mutta se on huimaa edistystä!

Mörkö, olisimme iloisia jos lähtisit kotiin.

2011-01-21T18:16:00.003+02:00

Topon kanssa käytiin keskiviikkona eläinlääkärissä, kun se on nyt parin viikon sisään pissinyt muutaman kerran sisälle erittäin epätopimaisesti. Virtsa - ja verinäytteistä ei löytynyt mitään, T sai antibioottikuurin ja käskyn palata asiaan jos homma jatkuu vielä senkin jälkeen. Toivottavasti ei. Nyt kuitenkaan ei Doping-Topin kanssa päästä Lietoon Annin ja Figon kisaseuraksi.

Huomasin juuri että kuukausi Hakkilan hallin avaimen onnellisena lainaajana hupenee hupenemistaan ja avaimesta täytyy luopua jo ensi viikolla. Käytiin tällä viikolla siis kaksi kertaa hallilla: ensin tiistaina, jolloin varasin ajan tahallaan niin että toisella puolella oli porukkaa häiritsemässä, toisen kerran eilen, kun tiistain häiriöistä jäi niin surkea fiilis että piti päästä tekemään jotain joka toimii.

Jep, meidän tiistain isot ja kovaääniset häiriöt olivat pressun takana, Pössykkä ei edes nähnyt niitä. Silti se reagoi. Okei, se on tuolla hallilla muutenkin kohtuullisen pirteällä tuulella, joten vedä siihen sitten raja että milloin se on liian kiihtynyt. Tehtiin helppoja putki-hyppy-juttuja, flat workiä ym. haahuilua, säntäilyä ja naksuttelua ympäri hallia ja pressua kohti. Yritettiin välillä jopa ihan rauhoittua ja tehdä temppuja, josta minulla on edelleen muistot vasemmassa kämmenselässä. Ei, en omista kissaa. Summa summarum, Pessi stressaantuu ja minä masennun eli kaiken kaikkiaan onnistunut treeni...

Lohdutuspalkintona eilinen keinun intensiivitreeni, joka tarjoiltiin molemmille piskeille (Topin keinuhan on oikein esimerkillinen, se pysähtyy tuohon kontaktialueen yläpuolelle odottamaan keinun laskeutumista ja hyppää sitten maahan). Topin kanssa harjoiteltiinkin lähinnä keinun päähän tuloa ja keinun laskeutumista.

Tokoiltu ollaan ulkoilun yhteydessä. Pessin kanssa ruutua, jossa se yritti tänään jäädä oikeaan etukulmaan niin että varpaat jäivät ulkopuolelle, joten kävin palkkaamassa kaikki onnistuneetkin toistot vasemman ylänurkan suuntaan. Topin kanssa tuskastutaan vinkumisen kanssa - se kun alkaa vinkua heti kun palkan laittaa kuppiin - ja kun sille toteaa että "sori, ei tuollaisesta mitään saa, yritä uudestaan" se turhautuu ja vinkuu kahta kauheammin. Pessin kanssa pitäisi ehdottomasti käyttää kuppipalkkaa enemmänkin, sillähän on se opetettuna mutta en minä sitä käytä :P Se kuitenkin tekee niin mielettömän hyvin kun palkaksi saa juosta kupille. Siis silloin kun kupissa on kaksi nappulaa. Tänään kupissa oli niitä pehmeitä koiranmakkaramöykkyjä (ei mössöä!) joita käytän häiriöissä ja agissa (kun nappuloihin tuo tukehtuisi), ja piti keskittyä siihen ettei edistetä metriä - niin, ja voisivathan ne etutassutkin koskea joskus maahan. Otettiin siis hidasta seuraamista, jolloin Pessinkin piti ihan oikeasti keskittyä hommaan.

Vähänkö Pössykkä muuten olisi loistavan näköinen jos nuo lerpattimet olisivat pystyssä :D!

Vihreät lohikäärmeet saattavat tykätä tikkareista

2011-01-16T20:02:00.001+02:00

Olen tainnut joskus sanoa että Topi on sekä sisäisesti että ulkoisesti ihan kuin Kiroileva Siili. Siinä tapauksessa Pessi on kyllä ehdottomasti se Ice Agen orava. Paitsi että ne ovat samannäköisiä, järjenjuoksukin taitaa olla samaa luokkaa...

Eilen pääsin leikkimään kameralla ihan kunnolla! Lopputuloksena tasan 150 (tää on tarkkaa hei..) uutta löysän sensuurin kuvaa Picasassa :). Oravan, Siilin ja Oravan sekä Siilin kavereiden seikkailut tiivistettynä:

TOPILLA ON ASIAA! Onneksi tuo sen takki sisältää sentään varoituskolmion...

Tänään käytiin Pössykän kanssa ihmettelemässä vierasta paikkaa/koiria/tuomaria/lohikäärmeitä yms. nakkimöllitokossa. Arvostelu oli löysää ja Pössykkä vähän pihalla. Tuo tokotapahtumille tyypillinen kuolemanhiljaisuus taisi hämmentää jopa Possua, tunnelma oli vähän kuin eläinlääkärillä...
Vähän yritti haukkua tuomarinpuhuttelun aikana ja siitä huomautettiinkin (olisi vaan pitänyt kuitata että ei tämä mitään, näkisitpä toisen koirani :D), kokonaisvaikutuksessa saatiin kommenttia että "sulla on aika sähäkkä koira, hyvä siitä tulee kunhan vähän rauhoittuu" (Mun mielestä Pössykkä oli aika rauhallinen :P?!)
Odoteltiin vielä Lauran & Leian suorituksen ajan ja ostin samalla ohjatunnoudon kapulat. Junamatkan Pessi viettikin kaivaen Leia-raukan korvia. Kapuloita suunnilla ehdittiin äsken jo vähän kokeillakin (Turkis oli tosi pätevä)! Hassua kun se oppii noin nopeasti, uuden jutun voi ohjelmoida siihen yhden treenikerran aikana... Ei niin että se minut helpolla päästäisi, ennen kuin tuo toimii esim. koetilanteessa saa varmaan tehdä "vähän" hommia... Ja jotta ohjattua voisi tehdä kokonaisena, pitäisi osata merkki, ja jotta voin opettaa merkin täytyy ensin osata ruutu, siispä käytiin nakkimöllin kanssa treenaamassa vielä vähän sitäkin, naksuttelemalla. Toimi kivasti, tehtiin joka toisto eri matkalta ja silti tyyppi haki joka kerta samaan paikkaan ruudun keskelle.

Muoks. Ai niin, saatiin me pisteitäkin + 1.sija... Ja palkintoluita, joita nuo eivät syö o.O

Luoksepäästävyys 10
Paikallamakuu (kokonaista 30 s :P) 9½ (kuulemma ei huomautettavaa, silti noin? No joo, Pessi oli myös merkattu cockerspanieliksi et sillee...)
Seuraaminen 9
Liikkeestä maahan 10
Luoksari 10
Liikkeestä seisominen 0 (tehtiin hieno istuminen!)

Hyppy 9½

Kok. vaikutus 9

It's a ninja thing, you wouldn't understand

2011-01-15T19:03:00.000+02:00

Kiillotettu tarjotin on paljon parempi mäenlaskuun kuin hutera pahvilaatikko!

2011-01-11T16:27:00.000+02:00

Ja mäkeä kannattaa ehkä laskea kun on lunta, valokuvia kannattaa ottaa kun on valoa. Mut jee, miun uusi putki tuli! Tästä se lähtee, ja tietysti piti heti käydä metsästämässä viimeisiä valonsäteitä koulun jälkeen ;)
(Neljä ekaa kuvaa kohisee kivasti, kamera oli viikonlopun porukoilla ja asetuksina oli ISO 1600...)

Joo, ollaan viime aikoina panostettu erityisesti korvatrimmiin...

Topikaan ei ole ajatellut ryhtyä siivousvälineeksi, ei, se kasvattaa karvoja mahdolliseen tokokokeeseen (ei, ei siksi ettei tuomari erottaisi seisomista ja maahanmenoa...).

Pikakokeilun perusteella tykkään :). Saa nähdä mitä tulee liikekuvista vakaalla polttovälillä kun on zoomiin tottunut. Tarkempia, toivottavasti ;)

Aiotko sinä olla aina samanlainen?

2011-01-08T15:00:00.000+02:00

Pessi ei vieläkään osaa ottaa rennosti keskiviikon treeneissä. Se on epävarma ja stressaa ympäristöään, ja agilityn takia sen viretila on ihan taivaissa. Radalla se on siis ihan mieletön karvaformula, mutta juoksee vähän huonosti kouluttajaa kohti ja viimeksi otti taas kertaalleen yhden ylimääräisen lenkin, jonka tarkoituksena oli epäilemättä esitellä shelttisen pitkiä niskakarvoja. Tykkään meidän kouluttajan tavasta tiivistää asioita: "Se on niin taitava... Miksi sen pitää olla tuollainen kuspää?". En ehkä itse allekirjoita tuota, mutta alkaa kyllä vähitellen turhauttaa.

Rata oli kyllä kiva, teemana irtoaminen eli pääsi luukuttamaan ihan kunnolla ja vielä molempien piskien kanssa :). Topin kanssa jumitettiin kepeillä ja renkaalla, Top ei ole ennen tainnut nähdä rengasta jossa olisi noin hyvät mahdollisuudet luikahtaa sivusta... Pessin kanssa ei pahemmin jumitettu, yhdeltä hypyltä tuli kielto kun lähdin liian aikaisin karkuun. A:lle leijeröinti ei onnistunut kummankaan kanssa, P sai lisäksi syödä kontakteilla nameja vähän Annenkin tarjoilemina.
Pössyn ohjaukseen liittyen huomasin kaksi asiaa:
- käskyt kannattaa antaa oikeasti ajoissa, koska (yllättäen!) koira kiihdyttää vauhtiaan heti kun se tietää mihin on menossa...
- se ei enää juoksentele ihan mihin sattuu, vaan osaa paremmin korjata linjan seuraavalle esteelle

-----

Ollaan me käyty Hakkilassakin. Edelleen olisi tarkoitus keskittyä harjoittelemaan jotain pieniä yksityiskohtia, mutta piti vähän päästä juoksemaankin

Hups. Liikkuu se tuolla Hakkilassakin ihan liukkaasti vaikkei häiriöitä olekaan... Rimat pitkästä aikaa viisvitosessa, normaalisti tehdään matalampia. (Joo, pimeitä kulmia voisi ehkä treenata... Ja itse voisin opetella päättämään oikeasti missä kohdassa palkkaan ja myös palkata enkä huitaista jotain epämääräistä).

Ulkona huomattiin että Pössykkä varoi vähän vasenta takajalkaa ja kotona löytyi jumia sisä/takareiden alueelta. Fyssarille meidän on pitänyt mennä pidemmän aikaa jo ihan muuten vaan, nyt varasin sitten ajan mutta sain vasta kuukauden päähän -.- Siihen asti pitäisi ilmeisesti pärjäillä ilman, käymäni yhden hierontakurssin opeilla kun ei ehkä kuitenkaan pitkälle pötkitä... Ammattitaitoisen käsittelyni (NOT) jälkeen tuota jumia ei enää tunnu, mutta ollaan yritetty kuitenkin ottaa rauhallisemmin.
Sain vihdoinkin aloitettua putki-puomi-erottelun opettamisen putkihullulle eli käytiin hallilla vain leikkimässä puomin alkuun laitetulla kosketusalustalla alustahullun kanssa :)

Topi on SÖPÖ! Se tosiaankin näyttää perusasennossa nököttäessään pieneltä pingviiniltä :) En vaan osaa seistä suorassa noin pienen pingviinin kanssa...

Uutta kuvamateriaalia ei ole, odotan edelleen äärimmäisen kärsimättömästi tilaamaani uutta putkea :). Siispä vielä yksi video (omituinen leikkaus kiitos pikkuveljen, jonka piti päästä kokeilemaan kamerajalustan kaikkia erikoisuuksia. Videolle otin tylsästi sellaisia pätkiä joissa me näytään ;))

Tokossa me tehdään täykkärit oikean kautta, toista suuntaa treenataan välillä lähinnä takapäänkäytön takia. Takapäänkäyttö kun kaipaa ainakin Pessin kanssa jatkuvaa muistuttelua, hölmö pieni eläin! :)

Nyt minulla on koko vuosi. Talvikin.

2011-01-02T15:15:00.000+02:00

Meidän vuosi 2010 sanoin:

Tammikuu: Muutetaan. Tyypit kennelyskässä, HrÖöHkrH!
Helmikuu: Pessi täyttää 1v. Treenataan tokoa molempien kanssa. Lupaan ilmoittaa myös pienen sunnuntaitokoilijan kokeeseen, tästähän tulee ihan perinne! Toteutus jää uupumaan (mitenköhän tänä vuonna?)
Maaliskuu: Maailman järkyimmät valssit Kirkkonummella.
Huhtikuu: Pösmy aloittelee Ihan Oikeita agitreenejä Ojangossa :). Koko paikka on tyhjä, silti jostain kuuluu joku pieni risahdus ja otuksen keskittyminen herpaantuu heti (ollaan me taidettu vähän edistyä häiriöiden kanssa...)
Toukokuu: Pösmy kuvataan ja silmäpeilataan terveeksi! Puudelsson nousee kolmosiin.
Kesäkuu: Kesäloma, agilityä ja temppuja :) Tops the mr. Siili täyttää 6v.
Heinäkuu: Toppana agirotuilee (nuorten avoSM-2 + joukkuekisa), Pössykkä viettää leirielämää Agilityliiton leirillä. Grillataan kurkkua ja vaahtokarkkeja, on kivaa!
Elokuu: Pösmy-eläin mitataan maksiksi.
Syyskuu: Maksikokoinen Pösmy-eläin keskittyy yksissä mölleissä
Lokakuu - varmaan maailman tylsin kuukausi???
Marraskuu: Vietetään unettomia öitä talvitreenien takia... Puudelsson oppii noutamaan!
Joulukuu: Ohjaaja yrittää selättää keuhkokuumetta (joka taitaa olla ainoa luonnollinen tapa saada meidät pitämään pitkä, kunnollinen treenitauko?). Upotaan lumeen ja samainen aine rajoittaa mr. Puudelssonin elintilaa, Puudelsson ei halua ulkoilla auraamattomilla teillä.

Kaikenkaikkiaan paljon ollaan ehditty, vielä enemmän olisi voinut ehtiä, ja ensi vuonna toivottavasti ehditäänkin ;) Pösmystä on tullut oikein kiva harrastuskaveri, vaikka se onkin edelleen älyttömän herkkä häiriöille ja sen kanssa kokee välillä syvää "Kyllä se kotona osaa"-t-paidan tarvetta. Se on kuitenkin taitava pieni eläin, joten eiköhän sen kanssa pääse toivottavasti nuolemaan kermat kakusta sitten kun alempiin luokkiin lähtee kisaamaan... Puudelin kanssa voisi yrittää pitää tokovuoden :D

-------

Käytiin hallilla kellottamassa keppejä ja palkkaamassa nopeimpia, kun tuntuu että Pessin kepeissä on vähän turhaa löysää eikä se tee niitä samalla draivilla kuin muita juttuja. Viime vuoden puolella kuvatut kepit:

Samaisen videon pidemmältä versiolta sain ajoiksi kolmea sekuntia tai vähän päälle, tänään saatiin selvästi nopeampia ja aina alle kolme. Okei, käsikellotus on ihan äärimmäisen epätarkkaa, mutta voi noita nyt pitää suuntaa-antavina. Pitää yrittää ottaa vaikka joka kerta hallilla käydessä pari toistoa keppejä ja tarkkailla vauhtia & pujotteluasentoa, tänään jo näki noissa nopeimmissa paremman asennon ja kerran yritti jättää myös viimeisen kepin välistä eli kiire oli :)!

Pössykkä tuntuu välillä etsivän katseellaan tuolta hallilta jotain minkä voisi kokea häiriöksi, joten otettiin Claudia juoksemaan ja hyppimään ympäriinsä samalla kun Pessi teki hyppyjä, mutta ei tuntunut häiritsevän... Pessi on niin ihanan innoissaan eikä ole ainoa, joka ei tykkää juosta takki päällä - ja nyt minulla on reikä villapaidassa, tuossa olkapään kohdalla :D

Hullun koiraharrastajan paluu

2010-12-27T17:36:00.000+02:00

Tänään käytiin ekaa kertaa kuukauteen ulkona kunnolla tokoilemassa (viralliset ihmistenilmoille palaamistokot, joihin ei sitten tullutkaan muita (MUR!) kuin me ja Claudia Tuistuiskin ja Flamsun kanssa) josta suunnattiin Hakkilaan avainten luovutukseen ja piti siinä samalla vähän rääkätä murtunutta kylkiluutakin ;).

Tehtiin alkuun parit ruudut. Pös muisti ihan yllättävän hyvin oman ruuduntreenaamisaktiivisuuteni huomioiden, Claudia taitaa olla meidän ruututreenin ainoa toivo :). Ei vaan tule koskaan raahattua tötteröitä mihinkään... Saatiin pari tosi hienoa, sitten jossain vaiheessa P alkoi ennakoida maahanmenoa aika törkeästi. Pitää vaan harjoitella alustan kanssa tosi pitkältä matkalta.

Seuraamiselle en ole tehnyt mitään ikuisuuksiin, joten oli kiva saada videota ja nähdä miltä se näyttää... Pessi oli alussa vähän turhan innokas (etujalat on söpöt!) ja itse nojaan jotenkin mummosti eteenpäin?!

Hakkilassa muisteltiin agilityä, Pessi pääsi juoksemaan lelun luo:

Meidän perusonkelmaa, vierasta paikkaa + paljon vieraita koiriahan me ei tuolla voida harjoitella, joten keskitytään sitten vaan hiomaan kaikkea muuta. Tavoitteena malttaa olla treenaamatta mitään radanpätkiä ja sen sijaan kouluttaa koiraa; oikeasti itsenäiset kontaktit, nopeammat kepit, keppien avokulmat, tiukat käännökset ja vaikka lopultakin se putki-puomierottelu teettävät hommia ihan riittävästi :).

Käytiin eilen Viikissä nauttimassa lumimyrskystä :). Kiva lenkki, eikä Topikaan jäätynyt vaikka alku näytti vähän huonolta. Pössykkäkin on niin kevyessä turkissa että sai takin niskaansa. Pössykkä ei tosin varsinaisesti rakasta takkia, sisällä se jää luimistelemaan paikoilleen eikä liiku mihinkään takin kanssa ja ulkonakin jonkun käskyn noudattaminen takki päällä oli aluksi ylivoimaista. Jos joku ei vielä ole huomannut, Pössykkä on keskittymiseltään yhden tempun mies ja olisihan se nyt kohtuutonta vaatia sitä keskittymään muuhunkin kun jo pelkkä takki tuottaa niin paljon päänvaivaa! Pienen miettimisen jälkeen Pös kuitenkin havaitsi että ilmeisesti takin kanssa voi juosta.

Eilen kokeilin ekaa kertaa tunnaria tunnarikapuloilla. Tarkoitus oli huomaamattomasti sujauttaa pari kapulaa teippien alle ja jatkaa teippien hajutunnistus-linjalla, mutta arvatkaa onnistuivatko ne kapulat olemaan huomaamattomia? Vaihdettiin suunnitelmaa siinä vaiheessa kun Pessi palautti neljännen eteensattuneen huomaamattoman kapulan.
Teipeistä ei kyllä vielä luovuta, vaan palattiin yksittäisen teipin ilmaisuun kapulan päältä kapulaa nuolematta/maistamatta/pureskelematta/heittelemättä tai muutenkaan noutamatta. Lisäsin jo yhden häiriökapulan ja malttoi silti etsiä ja ilmaista oikean kapulan rohmuamisen sijaan, jee!

Ylläri ylläri - Hyvää joulua!

2010-12-23T19:59:00.000+02:00

Ja onnekasta uutta vuotta 2011!
Hienon kortin ja uusien kuvien puutteessa kokoelma vanhoja talvikuvia:

Etsivä löytää

2010-12-17T18:53:00.000+02:00

Pessi tunnaroi :)
Ekaa kertaa sitten viikkoon, kouluunpaluu iltakahdeksaan kestövine uusintoineen on pitänyt aika kiireisenä... Takapakkia jouduttiin ottamaan lähetysmatkan ja -kulman kanssa, pidemmältä matkalta vauhti kiihtyi vähän liikaa. (Ja joo, luin sääntökirjaa ja ilmeisesti oma ei voi olla rivin eka eikä vika, mutta me treenataan sitä silti, kun haluan kuitenkin että aloittaa aina ensimmäisestä eikä ala hyppiä kapuloita yli...)
Koirien elämä on siis näyttänyt vähän liian paljon tältä:

Pessi toivoo joululahjaksi ISON vesisammion

2010-12-09T22:23:00.000+02:00

...sellaisen, jossa vettä riittää vaikka puolet roiskuttelisikin lattialle.

No joo, ei sitä osaa olla ilman blogia :). Vaikka ei me mitään ollakaan tehty, itsellä on ollut ensin kuume ja sitten keuhkokuume, jotka ovat huolehtineet meidän luovasta tauosta... Toisin sanoen koirat ovat olleet pari viikkoa miniulkoiluiden (=muun perheen) varassa ja agilityä ei olla treenattu vähään aikaan eikä treenatakaan vähään aikaan (ja sitten saadaankin varmaan aloittaa alusta tyhmien hallien kanssa) :(. Me siis vaan murjotetaan täällä. Tosin tänään pääsin konttaamaan piskien kanssa pikkulenkin, Pessi oli aika pirteä ja komensin sen lumikinoksiin pomppimaan. Uusia kuviakaan ei ole, paitsi sisällä otettuja, eikä niitäkään mustapensas-Topista.
Pessi osaa onneksi olla piristävän typerännäköinen!

Tylsistyneiden viimeisen oljenkorren, sisätokon, pääteemana on ollut tunnari, jota Pessi opiskelee maalarinteipin pätkillä. Eteneminen lyhyesti: enää se ei yritä syödä, noutaa tai nostaa tassuja teippien päälle. Teipille opeteltiin ensin kunnon ilmaisu kuonokosketuksella, jonka jälkeen etsittiin teippiä samanväriseltä pohjalta keittiönkaapin ovesta (tässä vaiheessa alkoi kuulua se toivottu nenänkäytönääni!), sitten valittiin useamman joukosta. Teipit siirtyivät lattialle ja saivat edelleen olla ihan rauhassa syönti-yrityksiltä (!), ja nyt se nuuhkuttaa niitä hienosti :). Oma löytyy aika kivasti, mutta kapuloita en viitsi ihan vielä ottaa mukaan. Nyt harjoittelun alla on oman poimiminen heti kun oma tulee vastaan (sen sijaan että rallatellaan teippiriviä edestakaisin asenteella "jee jee, mun pitää haistella näitä, kato kui monta mä ehin haistaa näin lyhyessä ajassa"). Se on myös selvästi epävarmempi heti jos olen kauempana ja ympyrään laitettujen teippien kanssa seisoo helposti niiden päällä ja järjestys sekä koira menevät ihan sekaisin.

Toinen syyniin päässyt voittajaluokan (muoks. siis kuulemma erikoisvoittajan :D) liike on paikallaistuminen, josta Pessi valuu herkästi makaamaan. Tätä voi muuten tehotreenata molempien kanssa yhtäaikaa, tyypit vierekkäin ja Topi istua nököttää vaikka mitä tapahtuisi (=vaikka sille antaisi maahankäskyn). Maahanmeno ei taida olla ihan Topin lemppareita jos Topi ei halua :D. Pössykkä onkin tainnut nyt treenata kaikkia VOIn liikkeitä, jos ei lasketa liikkeestä istumista ja hyppynoutoa (ja miksi laskettaisiin, osaahan se istua, hypätä ja noutaa :P). Ja kaipaa luoksetulokin pientä paketointia...

Toponasta vanha kuva, ajalta kun lunta ei ollut puolta metriä... Toponalle pitäisi keksiä jotain uutta opeteltavaa. Nyt se on päässyt tekemään uusia takapäänkäyttötreenejä (joiden suhteen se on ihan käsittämättömän epäoma-aloitteinen...). Temppuja en keksi. Tokoon ei oikein riitä hermo kummallakaan meistä. Ja mitä tokojuttuja sille opettaisi, kun olohuonetoko on kuitenkin aika rajallista? Se metsku houkuttelisi edelleen, mutta minulla ei taida olla sopivaa ruokaa noin haastavasta tehtävästä palkkaamiseen, Topihan ei mihinkään ällöön koske jos ei saa vähintään sisäfilettä...